2019 Pikkujoulut

Pikkujoulut pidettiin 27.12.2019 Papa Domin tiloissa viskiä ja pizzaa nauttien.

Lowland Games 2019

Taas koitti aika koetelle, kuka on joukosta vahvin, komein tms. Olimme lähettäneet kutsun Kuusaan viskiseuralle, mutta sieltä ei uskallettu lähteä kisaamaan Etelä-Savon urhoja vastaan ;) Klubin ulkopuolelta oli kisassa mukana viime vuotinen voittaja Jukka. Tarkun, Tarjan ja Sarin oli Ari saanut houkuteltua paikalle.

Edellisenä päivä oli sadellut ja toki toivoimme, että kisapäivälle sattuisi kohtuullinen keli. Ja niinhän se olikin. Hieman oli kylmää, mutta ei satanut ja aurinkokin pilkahteli välillä.

Kilpailupaikkana oli niin kuin aikaisemminkin Ketuniemi Timon pelto. Ohjelma meni vanhalla hyväksi nähdyllä järjestyksellä. Rantapellolla kisattiin ja paistettiin makkarat. Kisan jälkeen maistui rantasauna ja siitä MC Naudan klubille maistelemaan tisleitä. Ruoka valmistui Timon pihagrillissä.

Ensimmäisenä lajina oli kiven heitto/työntö. Naisilla oli hieman pienempi kivi, mutta kyllä se heilläkin lensi. Kisa asusteena oli tietenkin kiltti, mutta sekään ei ollut pakollinen. Jukka heitti pisimmälle tuloksella 6,66!

Seuraava kisalaji oli moukarin heitto. Moukaria Kimmo pyöritti pisimmälle.

Heinäsäkin heitto ei suinkaan ole voimalaji, niinkuin sitä herkästi luulisi, vaan enemmäkin taitolaji. Oleellista oli saada säkki lentämään niin, että se vielä pyörisi maassa. Mitta otettiin siitä mihin säkki pysähtyi. Mika vei voiton tässä lajissa.

Välillä meni mittaajilla ihan senttipeliksi, että erot saatiin esille.

Painon heitossa oli heitettävänä 16kg:n kahvakuula. Heitto tapahtui yhdellä kädellä, mutta muuten tyyli oli vapaa. Kimmo sai heitettyä painon pisimmälle.

Tänä vuonna uutena lajina oli heinäseipään heitto. Heittäminen piti kylläkin jättää vain kahteen kierrokseen, kun kilpailuväline meni rikki. Kimmolla onnistui heitto parhaiten.

Viimeisenä lajina oli sitten kuningaslaji, Tossing a Caber. Tässä tarkoituksena oli saada tukki pyörähtämään ympäri ja voittaja oli se kenen tukki oli lähinnä kello kahtatoista heittäjästä katsoen. Jukka oli aivan ylivoimainen tässä lajissa.

Saunan jälkeen olikin hyvä maistella klubin uusia hankintoja Kilchoman Small Batch Release Finland ja the Glenburgie 15yo. Toki muitakin tisleitä nautimme illan mittaan Siepposalkusta.

Nikon grillaama ruoka maistui hyvin kisailijoille.

Tänä vuonna Kimmo voitti, Jukka tuli toiseksi ja Mika kolmanneksi. Naisista Tarja ja Sari jakoivat tasapisteellä ykköspaikan ja Tarkku tuli seuraavaksi.

Aika meni sukkelaan jutustellessa MC Naudan klubilla. Itse lähdin kävellen kotiin aamuyön tunneilla ja muutama taisi viettää yön klubin ylisillä.

Kiitos kaikille oikein mukavasta päivästä, illasta ja yöstä. Ensi vuonna sitten taas kisataan! :)

Kimmo

Siepot Savonlinnassa 10.6.2019

Jo perinteeksi muodostunut alkukesän Saimaa risteilymme, viskien maistelun lomassa, päätettiin tällä kertaa järjestää uusissa maisemissa Savonlinnan vesillä. Tällä kertaa Sieppo-Ari toimi ansiokkaasti risteilyisäntänä junaillen kuviot valmiiksi Sieppoparvea varten.

Retkemme alkoi aurinkoisessa säässä Mikkelistä pikku-bussilla kohti Savonlinnaa, kuskinamme Sieppo-Asko. Kyytiläisiä on täysi lasti eli kahdeksan Sieppoa. Ensimmäisenä kohteenamme oli Mustan Virran panimon myymälä hieman ennen Savonlinnaa.

Aikaa oli varattu ostoksia varten, mutta paikanpäällä yllätykseksemme panimon väki myös halusi esitellä panimoa ja siitähän eivät Siepot voineet kieltäytyä, vaikkakin aikataulun kustannuksella. Uutuuttaan hohtavan panimon esittelyn hoiti toinen panimon omistajista, Santeri Vänttinen.

Kelloa vilkuillen siirryimme panimolta ruokailemaan Kalastajan kojulle muikkuja, josta ruokatankkauksen jälkeen kävellen seuraavaan kohteeseen, Waahdon panimolle.

Waahdolla olikin varauduttu tuloomme, ja saimme hyvinkin perusteellisen esittelyn panimon toiminnasta päästen samalla maistelemaan panimon tuotteita. Panimon esittelyn ja tastingin hoiti Waahdon panimomestari Jari Kouvalainen. Iso kiitos vielä Sieppo-Mikalle joka junaili meille tämän panimo kierroksen. Eväiden oston jälkeen olikin aika siirtyä Siepporisteilylle!

Klo 17 lähdimme kiertämään Savonlinnaa Kalevi Kosken kipparoimalla Saaga-laivalla. Ensiksi suunta otettiin kohti Olavinlinnaa jota kiertävä väylä kulki lähes muureja pitkin. Matkaa jatkettiin Kyrönsalmen siltojen ali ja Hirsipuunsaaren ohi kaupungin pohjoisrannalle. Seuraavaksi nähtiinkin uudet Laitaatsalmen sillat joiden alikulkukorkeus on 24.5 m, aikamoinen korotus entiseen joka oli 7.5m.

Kaupungin liepeiltä suuntasimme kohti sokkeloista saaristoa. Laukansaaren jälkeen matka jatkui Hirkivenselän kautta kohti Kongonsaarta jonka edustalla olikin jo aika kääntyä takaisinpäin. Paluureitti kulki Kotaselän ja matkan suurimman selän, Simunanselän kautta. Risteilyn aikana nautimme paitsi hienoista maisemista, myöskin erinomaisista viskeistä pienen suolaisen kera. Vaikka Savonlinnan vesillä norppia liikkuukin, pysyttelivät ne nyt katseilta piilossa. Onneksi sää jälleen kerran suosi meitä ja pääsimme nauttimaan auringonlaskusta lähes tyynellä järvellä. Isot kiitokset kapteenillemme hienosta risteilystä!

Rantauduttuamme lähdimme siirtymään kotikonnuille perinteikkään Savonlinnalaisen snägärin, Viiskulman kautta. Kiitokset kaikille osallistuneille, eritoten kuskillemme, Sieppo-Askolle!

Ari ja Meri

Game Of Thrones Tasting

Lannister, Targaryen, Baratheon, Stark, Tyrell... they're all just spokes on a wheel. This one's on top, then that one's on top, and on and on it spins, crushing those on the ground.
 

En ole katsellut sarjaa nimeltä Game Of Thrones. Tiedän kyllä mistä se kertoo ja minkälainen se on. Mutta olihan se lähdettävä maistamaan, mitä Diageo on saanut aiheesta irti. Sarjaan on pullotettu kahdeksan viskiä, joita Tuikun johdolla aloimme maistelemaan.

Hän ei ollut itsekkään näitä maistellut ja valitettavasti olosuhteiden johdosta hän ei pystynyt nytkään niitä maistelemaan. Hän oli miettinyt järjestystä ja päätynyt tähän maistelmaamme järjestykseen alkoholivahvuuden mukaan. Eikä siinä paljon metsään mentykkään, niin kuin lopussa huomattiin.

Aloitimme Singleton of Glendullan select, joka oli valittu Tullyn suvun tisleeksi. Tämä oli hyvin pirteä aloitus viski, makea vaniljan aromit tulivat loistavasti esille. Helppo viski.

Kakkosena oli Targaryen suvun Cardhu Gold Reserve. Kirsikkaista toffeeta, mutta toistaalta maku maailma sellainen, ettei mistään saanut kunnolla kiinni.

Kolmantena sitten Baratheonin suvun Royal Lochnagar 12 year old. Ensimmäinen ikämerkinnällä varustettu. Tässä olikin selkeästi varttuneempi maku. Tuoksu oli aivan mahtava. Maku hyvin moniuloitteinen, hieman kahvia ja loistava jälkimaku.

Oban Bay Reserve edusti Night's Watchia. Edellisen jälkeen maussa taas selkeästi nuori viski, makea, oikein hyvä Oban.

Maistelu vedettiin ensin näillä neljällä viskillä maistellen itse mitä löytää. Sitten lähdimme kierroksen uudestaan ja Tuikku kertoi mitä Diageon mukaan näistä tisleistä löytyi. Taas tuli se todistettua, että kun kerrotaan tisleestä löytyvän esim toffeeta, niin tämän jälkeen makuaistit kyllä löytää sitä.

Pidimme pienen tauon ennenkuin siirryimme seuraaviin neljään viskiin.

Sitten jatkoimme Starkin suvun Dalwhinnie Winter's Frostilla. Bourbon tynnyrissä kypsytetty hunajainen mukava juotava viski.

Greyjoyn suvun Talisker Select Reserve toi mukanaan savu, tuoksussa tummuutta, maussaan Taliskerille tuttua pippurisuutta.

Lagavulin 9 Year Old oli päässyt edustamaan Lannisterin sukua. Tämä viski olikin mielenkiintoinen. Tuoksu sai makuhermot odottamaan aivan toisenlaista makuelämystä kuin minkä tisle antoi. Savuinen, makea, karamellisoitua banaania.

Viimeisenä Clynelish Reserve Tyrellin suvusta. Makeaa karkkia ja maku säilyy pitkään ja koko ajan. Kermaista vaniljaa.

Kaikki viskit saivat pisteitä ja mikään ei ollut aivan ylivoimainen. Toki neljätoista maistelijaa sai viskit järjestykseen ja kolmen kärki erottui selkeästi. Eniten pisteitä sai Lagavulin 25pistettä ja seuraavana oli Talisker 24pistettä ja kolmantena Clynelish 20 pistettä.

Mukaan maistelemaan oli tullut uusia kasvoja, mikä on aina mukavaa kun uusia ihmisiä kokoontuu tämän aiheen ympärille vaihtamaan mielipiteitä.

Kiitos kaikille mukavasta illasta ja Tuikulle hyvästä tastingin vetämisestä.

Kimmo

2019 Kotatasting

Se olikin mahtava lämmin keväinen päivä, kun viisi Sieppoa marssi kohti kotaa. Joukkoomme liittyisi vielä myöhemmin kaksi Sieppoa. Kodalla ensimmäinen toimenpide oli tietenkin nuotion teko ja kunhan nuotio oli saatu syttymään oli ensimmäisen tisleen vuoro. Timo oli tuonnut mukanaan Tamnavulin Tempranillo Cask Edition, jota nauttien oli hyvä aloittaa tämän vuotinen, perinteinen kotatasting.

Arilla oli mukanaan hieman eksoottisempia tisleitä Floki Icelandic young malt ja Golani double wood matured two grain israeli whisky. Arin esityksestä jätimme Flokin odottamaan alkupalaa, kuulemma sopisi paremmin sen kanssa.

Siinä sitten olikin mukava nuotion äärellä, auringon paistaessa odotella puuttuvia Sieppoja ja turinoida.

Kun kaikki olivat paikalla, oli Mikan tuoman alkupalan vuoro. Surströmming elikä hapansilakkaa. Silakan kyytipojaksi olimme varanneet leipää sekä perunoita. Tällä tuotteella on tietynlainen maine, joka nyt sitten testattaisiin Sieppojen toimesta. Mikalla oli kertakäyttökäsineet käsissään kun hän alkoi avamaan jo hieman pullottavaa tölkkiä. No paineellahan sitä nestettä sieltä alkoi tulla ja tuoksut myöskin. Eihän tuollaista tuoksua miellellään hasitele mutta, kyllähän muutamissa YouTube pätkissä on liioteltu sitä aika paljon. Maistamisen jälkeen ei tuosta tullut minulle mitään lempiruokaa. Kyllähän sitä söi.

Avaamisen jälkeen rinki tölkin ympärillä laajeni huomattavasti! ;)

Seuraava maistamisurakka huutoisi silankan maku suusta. Vuorossa oli nimittäin kymmenkunta näytettä sisältävä maistiaislajitelma, joka meidän piti arvostella. Yhteenvetona totesimme, että kyseiset tuotteet olivat kaikki vallan oivia ja voisi jopa sanoa että täysin valmiita.

Kodassa tulilla lämpeni illan pääruoka Borch-keitto. Tämä olikin taas aivan loistavaa ja hyvää. Kodassa korkkasimme Siepposalkusta Kouvolasta hankitun Kuusan viskiseuran Kuusaan usvan. Kyseinen tisle todettiin hyvin onnistuneeksi ja maistuvaksi.

Illan kuluessa muutama muukin pullo hupeni salkusta. Itse poistuin puolenyön maissa ja viisi Sieppoa jäi vielä parantamaan muoilmoo kotaan.

Kiitos Timolle ja mukana olleille mukavasta päivästä.

Siepot Kouvolassa

Tässä välissä vuosikokouksen jälkeen on ratkottu Sieppojen tikkamestaruutta Patrikin päivänä kuuden Siepon voimin ja tottakai silloin myös juhlistettiin Pyhää Patrikia sopivin toimin.

5.4 tuli Siepoille mahdollisuus käydä tutustumassa Utissa ja siinä yhteydessä syntyi ajatus olla hieman pitempäänkin Kouvolan seudulla. Mutta mitä siellä tehtäisiin? Kouvolahan ei ole kaikkein tunnetuin kaupunki vilkkaasta iltaelämästä eikä kulttuuritoiminnasta yms. Parhaitenhan se tunnetaan kaupunkina VR:n armosta ja Kouvostoliittona ja Betonirankentamisen syntysijoina. Mutta tämän ei annettu vaikuttaa meihin ja otimme rohkeasti yhteyttä paikalliseen porukkaan joka ainakin nimen perusteella omaa samanlaisen kiinnostuksen kun me, eli Kuusaan viskiseuraan. Kuusaan viskiseurasta tuli hyvin positiivinen vastaus ja halu tarjota tekemistä illalla.

Kahdeksan Siepon voimin kokoonnuimme Utin ABC:llä ja siitä siirryimme tutustumaan Utin toimintaan.

Majoitukseksi me olimme varanneet huoneiston Torikadulta, mutta huoneiston siivoamisen vuoksi jouduimme kuluttamaan hieman aikaa mainiossa Speden saluunassa.

Kuuden aikaan saavuimme Gastropub Betony:iin jossa Kuusaan viskiseuran maistelumestari Otto otti meidät vastaan. Tastingiin osallistui meidän lisäksi seitsemän Kuusaan viskiseuran jäsentä. Tilaisuuden aluksi seurassa oli uuden jäsenen seuraan otto proseduuri.

Tasting oli sokkotasting ja eteemme tuotiin kolme viskiä.

Olikin mielenkiintoista keskittyä pelkästään omiin aisteihin ja kaivella niillä tuotteiden ominaisuuksia ilman mitään ennakko asetuksia.

Ensimmäisen tisleen tuoksu oli mahtava. Täyteläinen vahva kahvin tuoksu, häivähdys toffeeta ja lakritsaa. Maku olikin sitten tuoksun jälkeen pienoinen pettymys. Alkuun mitäänsanomaton, jälkimaussa mustaherukkaa, kirsikkaa.

Toinen tisle olikin sitten savuisempi savun kuitenkaan olematta hallitseva. Makumaailma oli makea, salmiakkia, sitrusta ja savu oli läsnä mukavasti hieman niinkuin taka-alalla.

Kolmannen tisleen tuoksussa tuli voimakkaan vanilja jopa se kuuluisa kissanpissakin erottui. Maku oli aluksi hyvin voimakas ja pistävä, mutta vettä kun lisäsi makumaailma ja tuoksut avautuivat aivan mahtavasti. No tämä olikin kaikein voimakkain alkoholiprosentiltaan.

Keskustelu pöydän ympärillä oli mukavan vilkasta. Tisleiden alkuperästä syntyi arveluita ja numero kakkosen osalta ne melkein osui kohdalleen.

 Tisleet kun julkistettiin, maistelumestarilta tuli naurunpurskahdus. Ensimmäinen oli Glencaddam 17yo triple cask portwood finish, bottle no 823/2700, 46%. Toinen oli Port Charlotte Scottish Barley heavily peated 50% ja kolmas oli Octomore edition 07.1 59,5%. Vaikka Octomorella savuisuus oli 208ppm, niin se ei tullut niin voimakkaana esille.

Parhaiten pisteitä sai Octomore, toiseksi sijoittui Port Charlotte ja kolmanneksi Glencaddam. Taislelu sijoituksista oli hyvin tasaväkinen.

Ilta kului rattoisasti jutellen paikallisten kanssa ja maistelumestari sekä seuran puheenjohtaja lähti vielä oppaaksi seuraavan pubiin.

Päivä oli erittäin mukava ja erityiskiitokset Kuusaan viskiseuralle heidän vieraanvaraisuudestaan sekä heidän järjestämästä tastingista!

Kimmo

2019 Vuosikokous

Yhdeksän Siepon voimin pidettiin 25.2.2019 Mikkelin Viskisieppoklubin vuosikokous. Toimihenkilöt pysyivät samoina ja klubiin saatiin kaksi uutta jäsentä. Keskustelu oli ajoittain vilkasta ja hyviä ideoita kumpusi siitä, mitä tulevana kautena tehdään. Tästä on hyvä jatkaa!

2019 UISGE

Vuoden 2019 Uisge on takana. Viikko mennyt nopeasti työn merkeissä, kun nyt päivitän tätä blogia.

Olimme viiden siepon voimin Uisgessa ja minkälaiset tunnelmat se jättikään. Tilaisuus oli onnistunut, uusia viskejä tuli maisteltua (jälkikäteen laskettuna 32 tislettä), mielenkiintoisten ihmisien kanssa keskusteltua, tunnelma vanhalla oli miellyttävä. Kerta kaikkiaan taas onnistunut tilaisuus.

Osallistuimme kolmeen tastingiin. Perjantaina Kilchoman, lauantaina Pikkulintu tasting ja yllätyksenä Loch Lomond tasting.

Kilchomanhan on meille tuttu tislaamo, voisi jopa sanoa että klubi tislaamo. Aloitimme tislaamon seuraamisen jo heidän new makesta ja mielenkiinnolla seuraamme mihin tislaamo kehittyykään. Tastingissa meille oli tarjolla Kilchoman 100% Islay 8th edition, Machir Bay, Port Cask Matured (2018), Loch Gorm (2018) ja Sauternes Cask Finish (2018). Tuotteet olivat tuttua Kilchomania. Toki maistelua haittasi se, että tasting oli klo 21 ja me olimme jo muutaman kerennyt maistelemaa pääsalissa.

Perjantai päättyi Uisgen viralliseen jatkopaikkaan Kitty's Puplic Houseen.

Lauantaipäivän aloitimme Pikkulintu tastingissa "oi niitä aikoja". Tasting oli rakennettu suljettujen tislaamojen ympärille. Ja loistavia makuja sieltä kadonneista tislaamoista löysimmekin. Lasissamme oli Rosebank 16yo 1991 (Blackadder Raw Cask), Glenury 21yo 1980 (Douglas Laing Old Malt Cask), Pittyvaich 20yo, Glen Albyn 26yo 1975 (Rare Malts Selection) ja Port Ellen 26yo 1983 (Duncan Taylor Rarest of Rare). Maut olivat mielenkiintoisia ja se on aina jännää miten tisleen maku muuttuu, kun siihen palaa uudelleen jonkun toisen tisleen jälkeen.

Näihin kahteen tastingiin olimme ostaneet liput jo etukäteen. Yllätyksenä tuli Suomen Mallawhisky seuran presidentin kautta Loch Lomond tasting lauantaina klo 21. Siellä oli tarjolla Inchmurrin 12yo, Inchmurrin Madeira Cask Finish, Glen Scotia 15yo, Glen Scotia Double Cask ja herkkuna Loch Lomond Suomen Mallaswhiskyseura 20v pullote. Seuran Presidentti kertoi seuran Loch Lomond vierailusta ja muutenkin tislaamosta.

 Majoituksemme oli tänä vuonna Punavuorella. Matka ei ollut paha kävellä, keli olisi saanut olla parempi. Jalkakäytävät olivat melko liukkaat, etenkin kun lämpötila oli mennyt suojan puolelle ja hiukan sateli vettä. Itsekin kaaduin kerran, onneksi ei tullut vaurioita. Viskillä on ihmeellinen vaikutus!
 

 Kiitokset osallistuneille taas mukavasta reissusta!

Kimmo

Robert Burns 2019

Robert Burns on Skotlannin kansallisrunoilija. Robert Burnsin päivällistä vietetään useissa englantilaisissa ja skotlantilaisissa kodeissa, kouluissa ja yhdistyksissä 25.1 hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Robert syntyi 25.1.1759.

Tää kutsu on kaikille teille
naurusuisille veljille ja siskoille,

Ilman huolenhäivää
tulla juhlimaan syntymäpäivää!

Kuin saisitte piristysruiskeen
keskellä talvisen lumituiskeen

Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,

kun tarjolle tuodaan haggista
Ja juhlistetaan Burnsia!

Jos ystävykset nuo vekkulit
lopulta ottavatkin kekkulit,

ehtivät he ensin aromit haistaa
ja makuvivahteet tunnistaa.

Jo kuulla voi Sieppojen kuiskeen
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!

(Timo 2011)

Yhdeksänteen Mikkelin viskisieppojen järjestämään Robert Burns päivälliselle saapui 25 vierasta. Päivällinen järjestettiin tänä vuonna konsertti- ja kongressikeskus Mikaelissa. Ruuat suunnitteli ja valmisti Serviini oy. Ilahduttavaa oli nähdä muutama uusi henkilö, jotka eivät aikaisemmin ole olleet viskisieppojen tilaisuuksissa. Samoin kuin Suomen Mallaswhiskyseuran Presidentti ja Pääsihteeri puolisonsa kanssa.

Mika aloitti tilaisuuden toivottamalla kaikki tervetulleeksi tilaisuuteen ja klubimestarimme Timo luki perinteisesti oman runonsa. Olimme saaneet vieraaksemme myös Tervon viskiseuran puheenjohtajan vaimonsa kera, hän lausui perinteisen Robert Burnsin päivällisen "rukouksen"

Some hae meat and canna eat,

And some wad eat that want it,

But we hae meat and we can eat,

And sae the Lord be thankit.

Viskikirjailija ja -ambassador Jarkko Nikkanen esitteli illan aikaan viskit ja kertoili muutakin mielenkiintoista viskimaailmasta. Ensimmäisen viskinä oli Highland Park 10yo Ambassadors Choice. Tuoksussa oli hunajaa, vaniljaa, sitrusta, hieman savua. Samoin maussa erottui vanilja, puu, hunaja. Oikein mukava viski.

Alkuruokana saimme punasipuli consommea. Tämä maistui täyteläiselle ja sitä korosti vielä hyvin seurana tarjoiltu viini Villa Ponciago Beaujolais-Villages. Viskinä oli Highland Park 12yo.

Seuraavana meille tarjoiltiin savukalatuulihattu DR Loosen L Rieslingin kanssa. Viskinä Highland Park Valkyrie.

Sitten olikin vuorossa Haggis Galantine ja viininä Jean-Baptiste Adam Grand Cru Kaefferkopf. Viskinä Highland Park Valknut.

Pääruuaksi saimme beef Wellington viskikastikkeella. Viininä 3 Finger Jack Old Vine Zinfandel ja viskinä Highland Park 18yo.

Jälkiruokana oli kotijuustoa karamellisoidun omenan kera. Viininä Lindauer Special Reserve Cuvee Riche Sweet ja viskinä Highland Park 17yo light jota tarjoiltiin ensimmäisen kerran Suomessa nyt meille.

Illan viimeisenä viskinä oli HIghland Park Sisu single cask. Ilta meni mukavasti ja ehkä jopa liiankin nopeasti. Kuulimme muutaman runon ja Kimmo soitti tinapillillä skotlantilaisia kappaleita.

Kiitos kaikille osallistujille mukavasta illasta. Serviinille mahtavasta ruuasta. Jarkolle mieleenpainuvista viskiesittelyistä. Suomen Mallaswhiskyseuralle parista lahjasta.

Kimmo