keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Ruskaa & Viskiä

 

Keväällä tuli Kimmolle ehdotus Siepoilta, järjestää Siepoille oma vaellus. Sopiva paikka tuli heti mieleen, Hammastunturi. Vuonna 2015 Kimmo vei Olavin muistolaatan Hammastunturin laelle ja se olisi sopiva kohde myös Siepoille. Ensinnäkin Olavi kuului myös klubiin ja toisaalta matka olisi sopiva n. 30km mahdollisten ensikertalaisten suoritettavaksi.

Alkuun oli neljä Sieppoa lähdössä, mutta yksi joutui perumaaan lähdön, töiden (korona) vuoksi. Joten reissussa olisi Kimmo, Niko ja Juhani.

Seuraava lainaus Juhanilta,


14.9. 

Klo 9.00 majapaikasta autolla n. 25 km. Sitten totuus selkään ja Kimmo lähti vetämään team viskiryhmää. Kimmo meni kuin aropupu minä ja Niko seurattiin perässä. Alkas heti "helposti" nousu Siliänselän oikealta puolelta, rupes Paappa puhaltamaan, taukoja vähän väliä ja Kimmon kamera oli kovassa käytössä. Koitettiin hymyillä että "helppoa kuin heinänteko". 


Aurinko paistoi aivan mahtavasti kun keitettiin nokipannu kahvit Jurkuvaaran Paskaluottuman välissä olevan puron varrella, maistu kyllä maharottaman hyvältä, ja pienet Wishky siivut. 

Lounastettiin parin tunnin kuluttua. Lasketeltiin Hammaskuruun, välillä olis pitäny taukoja....mutta etsittiin kodalle paikkaa tai Kimmo etsi, Nikon kanssa otettiin happea. 

Jatkettiin seuraavan puron varteen klo 15.45 Kimmo pystytti kodan me tehtiin nuotiopaikka. Päivällinen ja muutama siivu single malt. Vettä rupes heitteleen, ilta nuotiolla makkarat, sadekin lakkasi, nukkumaan klo 22.00. 

Klo 7.00 herättiin 5-6 astetta. Aamupala liikkeelle 9.30 jokunen puron ylitys, tauko 12.00. Hammastunturin autiotuvalla lounas. Päätettiin yöpyä tuvassa.

Kimmo jatkaa,

Lounaan jälkeen lähdettiin nousemaan Hammastunturin huippua kohti. n. 320 metriä vajaan kolmen kilometrin matkalla. Tämä nousu otti voimille ja pisti pysähtymään useamman kerran.

Huipulta avautui mahtavat maisemat ja kelikin oli hyvä. Aurinko paistoi ja oli vain heikko tuuli, joten tarkeni hyvin ottaa pakolliset huiputuskuvat.

Siirryimme Olavin muistolaatalle missä otimme hänen muistolle dramit. Olavi menehtyi vuonna 2013.

Takaisin tuvalle olikin mukava ja helppo mennä. Jännää miten tuo painovoima auttaa toiseen suuntaan.

Aamulla satoi vettä, joten hikinen kävely olisi tulossa. Pääsimme lähtemään tuvalta klo 9. Suuntasimme kohti Aittamoroston sivua pitkin kohti Paskaluottumaa. Reitin valinta oli siitä huono, että jouduimme kävelemään pitkän matkan ennekuin löysimme vettä. Vesisade oli loppunut ennen lounasta, joten lounaalta pystyimme lähtemään hieman kevyemmin puettuna.

Vielä nousu Paskaluottumille ja loppu oli suurinpiirtein alamäkeä.

Autolla olimme 16:25 ja juuri kun olimme vaihtamassa vaatteita niin alkoi satamaan. Siitä sitten ajoimme Lauran grillin kautta majapaikkaamme Guesthouse Huskyiin, jonka saunassa oli hyvä lämmitellä koville joutuneita jäseniämme.

Käveltyä tuli kaikkiaan 33,4 km. Paikka paikoin oli rankkaa, mutta keskustelun pohjalta voi sanoa että jokainen tykkäsi reissusta.

Tekstit Juhani ja Kimmo

Kuvat Kimmo

lauantai 5. syyskuuta 2020

Pertunmaa2020

 

Kyllähän se ryypynkin ottaa vois,

ja jos niinkin ois,

että turmion se tois,

niin voishan sen kokonaankin jättää pois -

jos vois, jos vois, jos vois!

Eino Leino


Olin osallistunut Pertunmaan tapahtumaan viimeksi 2018. Lauantaina 5.9 ajelin kohti Pertunmaata mielessä selkeä kuva mihin pitäisi ajaa. Mutta niinhän se tapahtui, että piti soittaa ja pyytää tarkempia ohjeita.

Mökki missä tämä tapahtuma oli, on hienolla paikalla Peruveden rannalla. Ikkunasta aukeaa mukava suomalainen maisema, ihan siinä sielu lepää. Sää oli vielä siinä vaiheessa kun saavuin melko hyvä. Pilvistä toki ja tuuli jonkin verran.

Meitä oli paikalla viisi Sieppoa, mukaan olisi mahtunut enemmänkin. Askolla oli hieman suurempi versio huojuvasta tornista ja sehän olikin mainiota ajanvietettä tisleiden nauttimisen ohessa.

 

Ensimmäinen tarjottu tisle tarjottiin sokkona. Tiukasti analysoimme, mutta ei sitä suoranaisesti kukaan arvannut, että lasisamme oli kolme leijonan savu viskiä. Sekoiteviskiksi kyllä tunnistettiin, mutta muuten arvaukset menivät metsään.

Muita uusia tuttavuuksia oli Hatozaki pure malt, Glenglassaugh Octaves Batch2 ja Macmyra Moment.

Paistetut muikut maistuivat, niinkuin muukin pöydän anti ja saunassa, viimeistään Peruvedessä puhdistui kroppa. Saunaviskinä meillä oli Chivas Regal 12yo.

Ilta kului sukkelaan ja yksi toisensa jälkeen hiljentyi yöpuulle. 

 

Kiitos isännille.

Kimmo

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Lowland Games 2020

On lauantai, viikonloppu. Vapaata töistä, no minulla oli päivystys päällä, joten kaipa sitä sitten puolittain oltiin töissä ja puolittain vapaalla. Tartun tukkiin ja nostan sen pystyyn olkapäätäni vastaan. Vettä sataa ja paita on jo märkä. Keskityn suoritukseen ... ja liike lähtee polvistaa lopulta käsien auttamana tukki lähtee liikeradalleen, mutta jää vajaaksi. Ei tule hyväksyttyä suoritusta, äh! Siirryn katoksen alle ja muiden paikalla olijoiden seuraan. Hieman kivistää kun he nauttivat siepposalkun antimista, ja minä kun olen niinkuin töissä.... ei auta, en voi nauttia tuosta ohran jalosta muodosta, mallas viskin lämmittävästä ja niin mainiosta mausta. Mutta ei se oikeasti harmita yhtään, onhan tämä niin mukavaa seuraa ja tulee se hetki minullekin, kun en ole töissä! Kisan jälkeen pöydän ympärillä mukava keskustelun sorina joka hiljenee kun pääsemme kiinni Timon ja Tuiren tekemiin antimiin. Ja sitten jälkiruoka kahville klubin tiloihin. Olipa taas mukava päivä! Voisi kesäisen lauantaipäivän viettää paljon huonomminkin!

Mikkelin viskisieppoklubi järjesti tänä vuonna neljännen kerran Lowland Gamesit. Olimme esittäneet alkuvuodesta haasteen Kuusaan viskiseuralle, jotta olisimme päässeet osoittamaan paremmuudemme naapuriseuralle, mutta eihän Kymenlaaksosta kukaan uskaltanut tullut ;)
Sää oli perinteinen kesäinen suomalainen keli. Taikka tässä tapauksessahan se oli loistava skottilainen keli. Vettä satoi tasaisesti kisojen ajan, mutta eipä tuo kosteus meitä haitannut.

Lajeina meillä oli kiven työntö, lekan heitto, heinäsäkin heitto, "moukarin"heitto ja tukin heitto. Kisat sujuivat mukavasti, loukkaantumisia ei tapahtunut.

Kilpailun voitti tänä vuonna klubin ulkopuolinen Jukka ylivoimaisella tuloksella. Ensi vuodelle tehtiinkin suunnitelma, että voitto tulisi klubilaiselle!

Tällä kelillä olikin helppo lisätä pisara tisleeseen ;)

Kilpailun jälkeen oli mukava lämmitellä Timon ja Tuiren rantasaunassa. Ruuaksi Timo grillasi flat steakia ja maittavan lihan kyytipojaksi oli kunnon perunasalaattia sekä coleslawia.

Ruuan jälkeen sitten siirryttiin MC Naudan klubille nauttimaan illasta, kahvista, seurasta ja viskistä.

Kiitos mukavasta päivästä.
Kimmo

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kotatasting 2020

Perinteistä kotatastingia ei voitu tänä vuonna pitää, johtuen koronasta. Mutta viime maanantaina, kun klubietäkokoontuminen oli mukava ja leppoisa tuli mieleemme järjestää kotatasting myös etänä.

Keli ei kovin keväinen ollut. Maa oli aamulla lumeton, mutta lunta alkoi pikkuhiljaa tulla peittäen maan valkoiseksi. Välillä lumisade kävi rännän ja vesisateen puolella. Menin jo hyvissä ajoin meidän takapihalla sijaitsevalle "mökille" laittamaan tulet. Oli mukava katsella tulen syttymistä kun ulkona oli "koiranilma". Virittelin puhelimen keskustelu asentoon ja kävin odottelemaan muita osanottajia. Timo kirjautuikin seuraavana ja hän oli oikealla paikalla, siis siellä kodassa missä meidänkin olisi pitänyt kokoontua. Arilla oli ongelmia kuvan kanssa liittyessään joukkoon, mutta se johtuikin vain siitä, että hän oli pimeähkössä huoneessa. Meri ja Petri liittyivät myös.

Niin, tarkoituksena oli että jokainen etsiytyy elävän tulen äärelle ja liittyy etänä. Timohan oli kodassa nuotion äärellä, minulla oli tulet, Ristiinassa oli myös tulet, ainoastaan Ari joutui tulissakin hakemaan tekniikasta apua.

Mitä meillä oli maisteltavana? Jokaisella oli omat tisleet varattuna. Jollen pahasti väärin muista niin meillä oli The Glenlivet 12yo, Jura 10yo, the Balvenie Doublewood 12yo, Old Pulteney 16yo, Aberlour 16yo, the Singleton Glendullan ja Cadenhead's Teaninich 10yo.
Kaksi tuntia meni nopeasti maistellessa ja jutellessa. Timo ja minä jouduttiin turvautumaan varavirtaan, seuraavalla kerralla pitää varata helposti saataville virtaa, käyttää tuo puhelin aika paljon tällaisessä videomeetingissä.

Kiitos osallistujille mukavasta tuokiosta.

Kimmo

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Sieppojen koronatasting no.1

Korona on näinä päivinä seikoittanut monta asiaa. Liikkuminen ja kokoontuminen on rajoitettua. Viskisiepotkin ovat kantaneet vastuunsa viruksen leviämisestä ja emme ole kokoontuneet näinä aikoina.

On tässä tilanteessa jotain mukaavaakin, etenkin näin reppurin näkökannasta. Minä kun olen viikonpäivät muualla töissä, niin tapahtumissa käyminen on jäänyt vähälle. Mutta nyt järjestettiin klubi-ilta ensimmäisen kerran virtuaalisena tastingina, eli jopa minä pystyin osallistumaan. Olimme toki jo pienemmällä porukalla klubimestarimme Nikon johdolla kokeilleet ryhmäpuheluita.
Varasimme kolme tislettä maisteltavaksi ja mukaan ilmoittautui seitsemän Sieppoa. Ari oli uudellamaalla joten hän ei pystynyt hakemaan tisleitä. Hän liittyi omine juomineen mukaan.

Käytimme yhteydenluomiseen Hangoutsia. Yhteyden toimivat hyvin, kukaan ei pudonnut kesken kaiken. Ainoastaan äänen kanssa välillä oli ongelmia.

Homma alkoi helposti, loin linkin jonka lähetin osaanottajille. Loppujen lopuksi linjoilla oli kuusi Sieppoa.
Meillä oli laseissa Kilchoman Vintage 2010 48%, Kilchoman 2019 100% Islay 9th edition 50% ja Kilchoman Feis Ile 2019 54,4%.

Se olikin oikein mukava maistella ja keskustella tisleistä, ennen kaikkea löytää uusia piirteitä näistä juomista. On edelleenkin mielenkiintoista se, kun joku maistaa/löytää maun niin tuopa löytyy omasta suustakin.

Kun laitoimme tisleet jonoon niin Vintage 2010 ei saanut yhteään pistettä. Feis Ile sai 7 ja 100% Islay 8 pistettä.
Mukana olleet pitivät tilaisuudesta ja jatkamme yhteydenpitoa tällä tavalla kunnes korona on voitettu.

Kiitos mukana olleille.

Kimmo



maanantai 17. helmikuuta 2020

2020 vuosikokous

Mikkelin Viskisieppoklubin vuosikokous pidettiin Bar DOMissa 17.2.2020 kahdeksan Siepon voimin.

Timolle tuli toinen vuosi klubimestarina, joten hän joutui sääntöjen mukaan antaa tilaa seuraavalle. Uudeksi klubimestariksi valitiin Niko.

Muitakin vastuuhenkilöitä valittiin:
Bastumaster Asko
Webmaster Kimmo
Alamaankisamasterit Tuire ja Timo
Facemaster Niko
Nestmaster Kimmo ja Petri
Adventuremaster Ari

Perinteen mukaisesti Ari nimettiin Sieppolähettilääksi.

Toimintasuunnitelma vuodeksi eteenpäin pitää sisällään toimintaa tasaisesti koko vuodeksi.




lauantai 8. helmikuuta 2020

UISGE 2020

Kymmenes Uisge, tai niin kuin virallinen ilmaisu Uisge X. 2020. Tuon virallisen ilmaisun piste X:n perässä aiheutti mietintää parvessamme. Sillä roomalainen numero on jo itsessään järjestysnumero ja ei vaadi pistettä perään. Saimme kuulla järjestäjien tuumailuja, että piste olisi tarkoituksellinen ja tarkoittaisi tämänmuotoisen Uisgen loppumista. Mitä tämä tarkoittaakaan, no sen näemme tulevaisuudessa.

Tämä kymmenes Uisge järjestettiin nyt yhdeksännen kerran Vanhalla Ylioppilastalolla. Meidän nelihenkiselle parvelle oli löytynyt majoitus ihan kivenheiton päästä.Kun tämä vuotinen talvi oli tälläinen vähemmän luminen mutta märkä, niin oli kiva ettei kävelymatka ollut tämän pitempi.

Tastingien varauksessa oli ongelmaa kun varausjärjestelmä sekoili. Olisiko joku tehnyt palvelin hyökkäyksen?  No ehkei sentään. No viestittelyiden kautta saatiin asiat hoidettua ja meillä oli tasting liput Kilchomanin  ja Highland Parkin Tastingiin.


Perjantaina kun saavuimme paikalle oli vastassa tunnelmallinen ja ystävällinen ilmapiiri. Tänne on ollut joka vuosi mukava tulla ja vaikka kyseessä on väkevien alkoholijuomien ympärillä tapahtuva tilaisuus, niin järjestyshäiriöitä en ole minään vuonna havainnut.

Kilchomanin tastingin veti Catherine MacMillan. Tarjolla oli oikein mukava kattaus Kilchoman tuotantoa.

Loppuilta menikin nopeasti ja valomerkin jälkeen siirryimme nauttimaan majoituksen lähellä sijaitsevan Angleterreen muutaman Real Alen.

Seuraava aamu oli yhtä ankea ja vetinen kuin edellinen päiväkin. Mutta loistavan aamupalan jälkeen olimme kuin uusia miehiä ja valmiit seuraavan päivän Uisgeen.
Highland Parkin tasting oli siinä mielessä pettymys, kun tasting varauksen sekoilusta johtuen oli myyty kaksinkertainen määrä lippuja. Järjestäjät tekivät sellaisen ratkaisun, että hinta oli puolet ja annos koko vain 1cl. Minun 30v lasissa ei ollut edes sitä 1 cl. Siitä kun otti nipsun niin ei siihen lasiin jäänyt jäljelle kuin pisara. Ja vielä kun tässä kattauksessa oli tarjolla hienoja viskejä! Muuten Martin veti tilaisuuden hienosti ja viihdyttävästi lävitse. Taattua Martin laatua. Tätä miestä on mukava kuunnella.

Perjantai iltana oli Mika varannut meille vielä järjestäjien neuvomana Ridleyn tastingiin liput. Tämä olikin aivan loistava tasting. Tarjolla oli vuonna mm. 1975 pullotettu The Glenlivet. Neilin innostunutta ulosantia oli ilo kuunnella.

Tämän vuotisessa Uisgessa oli mukava käydä. Mitään mahdottomia uutuuksia ei ollut tullut esille. Löysimme kyllä todella mielenkiintoisia tisleitä. Kävimme monta mukavaa keskustelua. Ilmapiiri vanhalla oli loistava. Eli kannatti käydä!

Kiitokset Mikkelin Viskisieppojen puolesta järjestäjille ja odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessan tähän tapahtumaan.

Kiitos mukana olleille Siepoille (Ari, Juhani, Niko, Mika, Timo ja Kimmo)!