lauantai 8. helmikuuta 2020

UISGE 2020

Kymmenes Uisge, tai niin kuin virallinen ilmaisu Uisge X. 2020. Tuon virallisen ilmaisun piste X:n perässä aiheutti mietintää parvessamme. Sillä roomalainen numero on jo itsessään järjestysnumero ja ei vaadi pistettä perään. Saimme kuulla järjestäjien tuumailuja, että piste olisi tarkoituksellinen ja tarkoittaisi tämänmuotoisen Uisgen loppumista. Mitä tämä tarkoittaakaan, no sen näemme tulevaisuudessa.

Tämä kymmenes Uisge järjestettiin nyt yhdeksännen kerran Vanhalla Ylioppilastalolla. Meidän nelihenkiselle parvelle oli löytynyt majoitus ihan kivenheiton päästä.Kun tämä vuotinen talvi oli tälläinen vähemmän luminen mutta märkä, niin oli kiva ettei kävelymatka ollut tämän pitempi.

Tastingien varauksessa oli ongelmaa kun varausjärjestelmä sekoili. Olisiko joku tehnyt palvelin hyökkäyksen?  No ehkei sentään. No viestittelyiden kautta saatiin asiat hoidettua ja meillä oli tasting liput Kilchomanin  ja Highland Parkin Tastingiin.


Perjantaina kun saavuimme paikalle oli vastassa tunnelmallinen ja ystävällinen ilmapiiri. Tänne on ollut joka vuosi mukava tulla ja vaikka kyseessä on väkevien alkoholijuomien ympärillä tapahtuva tilaisuus, niin järjestyshäiriöitä en ole minään vuonna havainnut.

Kilchomanin tastingin veti Catherine MacMillan. Tarjolla oli oikein mukava kattaus Kilchoman tuotantoa.

Loppuilta menikin nopeasti ja valomerkin jälkeen siirryimme nauttimaan majoituksen lähellä sijaitsevan Angleterreen muutaman Real Alen.

Seuraava aamu oli yhtä ankea ja vetinen kuin edellinen päiväkin. Mutta loistavan aamupalan jälkeen olimme kuin uusia miehiä ja valmiit seuraavan päivän Uisgeen.
Highland Parkin tasting oli siinä mielessä pettymys, kun tasting varauksen sekoilusta johtuen oli myyty kaksinkertainen määrä lippuja. Järjestäjät tekivät sellaisen ratkaisun, että hinta oli puolet ja annos koko vain 1cl. Minun 30v lasissa ei ollut edes sitä 1 cl. Siitä kun otti nipsun niin ei siihen lasiin jäänyt jäljelle kuin pisara. Ja vielä kun tässä kattauksessa oli tarjolla hienoja viskejä! Muuten Martin veti tilaisuuden hienosti ja viihdyttävästi lävitse. Taattua Martin laatua. Tätä miestä on mukava kuunnella.

Perjantai iltana oli Mika varannut meille vielä järjestäjien neuvomana Ridleyn tastingiin liput. Tämä olikin aivan loistava tasting. Tarjolla oli vuonna mm. 1975 pullotettu The Glenlivet. Neilin innostunutta ulosantia oli ilo kuunnella.

Tämän vuotisessa Uisgessa oli mukava käydä. Mitään mahdottomia uutuuksia ei ollut tullut esille. Löysimme kyllä todella mielenkiintoisia tisleitä. Kävimme monta mukavaa keskustelua. Ilmapiiri vanhalla oli loistava. Eli kannatti käydä!

Kiitokset Mikkelin Viskisieppojen puolesta järjestäjille ja odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessan tähän tapahtumaan.

Kiitos mukana olleille Siepoille (Ari, Juhani, Niko, Mika, Timo ja Kimmo)!



lauantai 25. tammikuuta 2020

2020 Siepot Skotlannissa

Viime vuonna päätimme että, meidän kymmenes Robert Burns päivällinen nautitaan Skotlannissa. Kahdeksan Sieppoa ilmoittautui matkaan. Sieppo Ari teki ansiokasta työtä, varasi majoitukset ja lennot porukalle. Toki mustana perjantaina huomasi Sieppo Timo hyvän majoitus tarjouksen mihin majoitus vaihdettiin.

Vaikka Ari oli meitä painostanut Robert Burns supper paikasta jo syksyllä, niin varsinainen paikan etsintä aloitettiin tammikuun alussa. Pian huomasimme, että olimme liian myöhässä ja suosituimmat paikat olivat täynnä. Löysimme lopuksi tilaa The Ensign Ewartista.

Sieppo Kimmo lensi muuta parvea aikaisemmin Skotlantiin ja vietti aikaa nummilla kävellen ja kierrellen ylämaata. Loppu parvi saapui torstaina 23.1 ja Kimmo liittyi joukkoon lauantaina 25.1.

Majoituksemme oli vain puolentoista kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja osoittautui varsin oivaksi.

Säkkipillinsoittaja otti meidät vastaan The Ensign Ewartin ovella. Paikka itsessään ei ollut järin suuri, mukavan tunnelmallinen Skottilainen pubi. Osallistujia täällä Robert Burns Supper'iin oli n. 30.

Alkumaljana tarjoiltiin peltimukissa hyvin raikas ja maistuva juoma. Kellon tullessa sata päästiin asiaan ja nautimme viskin Haggikselle, henkilökunnalle, soittajille ja paikalle. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja kerrottiin illan ohjelmasta.

Alkupalaksi oli tarjolla kanakeittoa tai Skotlantilaisia munia. Alkuruuan jälkeen Timo esitti tekemänsä runon.

Ennen kuin pääruoka tuotiin pöytään esitti isäntä runon Haggikselle. Tämä runo meni ainakin minulta paljolti ohi, sen verran haastavalla vanhalla skottilausunnalla se esitettiin.
Pääruuaksi oli tarjolla perinteistä Haggista sekä vegehaggista. Haggistahan voi verrata suomalaiseen maksalaatikkoon. Toki tässä versiossa oli hieman enemmän mausteita, mutta oli maistuvaa ja täyttävää.

Jälkiruokana oli valinnaisesti Cranachan, joka minun laktoosiongelmaisen tapauksessa oli valmistettu kookosmaitoon tai Sticky Toffee Pudding. Minun versioni oli hyvää, vaikka kookos ei lempiherkkua olekaan.
Lopuksi vertailimme kolmen viskin ja kolmen juuston maistuvuutta. Odotin viskien olevan jotain erityisempää, joten pieni pettymys siitä. Toki kyllähän nämäkin maistuivat. Dalwhinnie 15yo with Arran Mature Cheddar, Ailsa Bay with Howgate Organic Brie ja Ardbeg 10yo with Blue Murder. Yllättävän hyvin sattui juusto ja viski sopimaan toisiinsa.


Lopuksi The Gorms, kolmen jäsenen yhtye soitti skotti musiikkia ja vähitellen paikan ovet avattiin myös tapahtuman ulkopuolisille.

Matkamme oli onnistunut, ainakin minä pidin paljon sekä päivällisestä sekä sen oheisohjelmasta että Edinburghin kaupungista. Sää oli harmaata mutta onneksi ei satanut. Lämpötila oli +7-10 asteen välimailla.

Maanantaina lentomme lähti takaisin päin.

Kiitos mukavasta matkasta osallistuneille Siepoille.

Kimmo

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

2020 Robert Burns Dinner

Edinburgh Castle from the south east.JPG

By Kim Traynor - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=18616664
Vuoden 2020 Robert Burns päivällinen on Siepoilla Skotlannissa Edinburghissa. Joten valitettavasti he, jotka ovat aikaisemmin nauttineet tilaisuudesta Sieppojen järjestämänä Mikkelissä, joutuvat tänä vuonna pettymään.

Matkaan on alustavasti lähdössä kahdeksan Sieppoa. Lauantaina 25.1.2020 nautimme sitten Burnsin  päivällistä jossain Edinburghilaisessa ravintolassa.



perjantai 27. joulukuuta 2019

2019 Pikkujoulut

Pikkujoulut pidettiin 27.12.2019 Papa Domin tiloissa viskiä ja pizzaa nauttien.


lauantai 13. heinäkuuta 2019

Lowland Games 2019

Taas koitti aika koetelle, kuka on joukosta vahvin, komein tms. Olimme lähettäneet kutsun Kuusaan viskiseuralle, mutta sieltä ei uskallettu lähteä kisaamaan Etelä-Savon urhoja vastaan ;) Klubin ulkopuolelta oli kisassa mukana viime vuotinen voittaja Jukka. Tarkun, Tarjan ja Sarin oli Ari saanut houkuteltua paikalle.

Edellisenä päivä oli sadellut ja toki toivoimme, että kisapäivälle sattuisi kohtuullinen keli. Ja niinhän se olikin. Hieman oli kylmää, mutta ei satanut ja aurinkokin pilkahteli välillä.

Kilpailupaikkana oli niin kuin aikaisemminkin Ketuniemi Timon pelto. Ohjelma meni vanhalla hyväksi nähdyllä järjestyksellä. Rantapellolla kisattiin ja paistettiin makkarat. Kisan jälkeen maistui rantasauna ja siitä MC Naudan klubille maistelemaan tisleitä. Ruoka valmistui Timon pihagrillissä.

Ensimmäisenä lajina oli kiven heitto/työntö. Naisilla oli hieman pienempi kivi, mutta kyllä se heilläkin lensi. Kisa asusteena oli tietenkin kiltti, mutta sekään ei ollut pakollinen. Jukka heitti pisimmälle tuloksella 6,66!
Seuraava kisalaji oli moukarin heitto. Moukaria Kimmo pyöritti pisimmälle.
Heinäsäkin heitto ei suinkaan ole voimalaji, niinkuin sitä herkästi luulisi, vaan enemmäkin taitolaji. Oleellista oli saada säkki lentämään niin, että se vielä pyörisi maassa. Mitta otettiin siitä mihin säkki pysähtyi. Mika vei voiton tässä lajissa.

Välillä meni mittaajilla ihan senttipeliksi, että erot saatiin esille.
Painon heitossa oli heitettävänä 16kg:n kahvakuula. Heitto tapahtui yhdellä kädellä, mutta muuten tyyli oli vapaa. Kimmo sai heitettyä painon pisimmälle.


Tänä vuonna uutena lajina oli heinäseipään heitto. Heittäminen piti kylläkin jättää vain kahteen kierrokseen, kun kilpailuväline meni rikki. Kimmolla onnistui heitto parhaiten.
Viimeisenä lajina oli sitten kuningaslaji, Tossing a Caber. Tässä tarkoituksena oli saada tukki pyörähtämään ympäri ja voittaja oli se kenen tukki oli lähinnä kello kahtatoista heittäjästä katsoen. Jukka oli aivan ylivoimainen tässä lajissa.



Saunan jälkeen olikin hyvä maistella klubin uusia hankintoja Kilchoman Small Batch Release Finland ja the Glenburgie 15yo. Toki muitakin tisleitä nautimme illan mittaan Siepposalkusta.


Nikon grillaama ruoka maistui hyvin kisailijoille.

Tänä vuonna Kimmo voitti, Jukka tuli toiseksi ja Mika kolmanneksi. Naisista Tarja ja Sari jakoivat tasapisteellä ykköspaikan ja Tarkku tuli seuraavaksi.

Aika meni sukkelaan jutustellessa MC Naudan klubilla. Itse lähdin kävellen kotiin aamuyön tunneilla ja muutama taisi viettää yön klubin ylisillä.
Kiitos kaikille oikein mukavasta päivästä, illasta ja yöstä. Ensi vuonna sitten taas kisataan! :)

Kimmo

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Siepot Savonlinnassa 10.6.2019


Jo perinteeksi muodostunut alkukesän Saimaa risteilymme, viskien maistelun lomassa, päätettiin tällä kertaa järjestää uusissa maisemissa Savonlinnan vesillä. Tällä kertaa Sieppo-Ari toimi ansiokkaasti risteilyisäntänä junaillen kuviot valmiiksi Sieppoparvea varten.

Retkemme alkoi aurinkoisessa säässä Mikkelistä pikku-bussilla kohti Savonlinnaa, kuskinamme Sieppo-Asko. Kyytiläisiä on täysi lasti eli kahdeksan Sieppoa. Ensimmäisenä kohteenamme oli Mustan Virran panimon myymälä hieman ennen Savonlinnaa.
Aikaa oli varattu ostoksia varten, mutta paikanpäällä yllätykseksemme panimon väki myös halusi esitellä panimoa ja siitähän eivät Siepot voineet kieltäytyä, vaikkakin aikataulun kustannuksella. Uutuuttaan hohtavan panimon esittelyn hoiti toinen panimon omistajista, Santeri Vänttinen.

Kelloa vilkuillen siirryimme panimolta ruokailemaan Kalastajan kojulle muikkuja, josta ruokatankkauksen jälkeen kävellen seuraavaan kohteeseen, Waahdon panimolle.

Waahdolla olikin varauduttu tuloomme, ja saimme hyvinkin perusteellisen esittelyn panimon toiminnasta päästen samalla maistelemaan panimon tuotteita. Panimon esittelyn ja tastingin hoiti Waahdon panimomestari Jari Kouvalainen. Iso kiitos vielä Sieppo-Mikalle joka junaili meille tämän panimo kierroksen. Eväiden oston jälkeen olikin aika siirtyä Siepporisteilylle!
Klo 17 lähdimme kiertämään Savonlinnaa Kalevi Kosken kipparoimalla Saaga-laivalla. Ensiksi suunta otettiin kohti Olavinlinnaa jota kiertävä väylä kulki lähes muureja pitkin. Matkaa jatkettiin Kyrönsalmen siltojen ali ja Hirsipuunsaaren ohi kaupungin pohjoisrannalle. Seuraavaksi nähtiinkin uudet Laitaatsalmen sillat joiden alikulkukorkeus on 24.5 m, aikamoinen korotus entiseen joka oli 7.5m.

Kaupungin liepeiltä suuntasimme kohti sokkeloista saaristoa. Laukansaaren jälkeen matka jatkui Hirkivenselän kautta kohti Kongonsaarta jonka edustalla olikin jo aika kääntyä takaisinpäin. Paluureitti kulki Kotaselän ja matkan suurimman selän, Simunanselän kautta. Risteilyn aikana nautimme paitsi hienoista maisemista, myöskin erinomaisista viskeistä pienen suolaisen kera. Vaikka Savonlinnan vesillä norppia liikkuukin, pysyttelivät ne nyt katseilta piilossa. Onneksi sää jälleen kerran suosi meitä ja pääsimme nauttimaan auringonlaskusta lähes tyynellä järvellä. Isot kiitokset kapteenillemme hienosta risteilystä!

Rantauduttuamme lähdimme siirtymään kotikonnuille perinteikkään Savonlinnalaisen snägärin, Viiskulman kautta. Kiitokset kaikille osallistuneille, eritoten kuskillemme, Sieppo-Askolle!

Ari ja Meri

lauantai 25. toukokuuta 2019

Game Of Thrones Tasting

Lannister, Targaryen, Baratheon, Stark, Tyrell... they're all just spokes on a wheel. This one's on top, then that one's on top, and on and on it spins, crushing those on the ground.
 

En ole katsellut sarjaa nimeltä Game Of Thrones. Tiedän kyllä mistä se kertoo ja minkälainen se on. Mutta olihan se lähdettävä maistamaan, mitä Diageo on saanut aiheesta irti. Sarjaan on pullotettu kahdeksan viskiä, joita Tuikun johdolla aloimme maistelemaan.

Hän ei ollut itsekkään näitä maistellut ja valitettavasti olosuhteiden johdosta hän ei pystynyt nytkään niitä maistelemaan. Hän oli miettinyt järjestystä ja päätynyt tähän maistelmaamme järjestykseen alkoholivahvuuden mukaan. Eikä siinä paljon metsään mentykkään, niin kuin lopussa huomattiin.
Aloitimme Singleton of Glendullan select, joka oli valittu Tullyn suvun tisleeksi. Tämä oli hyvin pirteä aloitus viski, makea vaniljan aromit tulivat loistavasti esille. Helppo viski.

Kakkosena oli Targaryen suvun Cardhu Gold Reserve. Kirsikkaista toffeeta, mutta toistaalta maku maailma sellainen, ettei mistään saanut kunnolla kiinni.

Kolmantena sitten Baratheonin suvun Royal Lochnagar 12 year old. Ensimmäinen ikämerkinnällä varustettu. Tässä olikin selkeästi varttuneempi maku. Tuoksu oli aivan mahtava. Maku hyvin moniuloitteinen, hieman kahvia ja loistava jälkimaku.

Oban Bay Reserve edusti Night's Watchia. Edellisen jälkeen maussa taas selkeästi nuori viski, makea, oikein hyvä Oban.

Maistelu vedettiin ensin näillä neljällä viskillä maistellen itse mitä löytää. Sitten lähdimme kierroksen uudestaan ja Tuikku kertoi mitä Diageon mukaan näistä tisleistä löytyi. Taas tuli se todistettua, että kun kerrotaan tisleestä löytyvän esim toffeeta, niin tämän jälkeen makuaistit kyllä löytää sitä.

Pidimme pienen tauon ennenkuin siirryimme seuraaviin neljään viskiin.

Sitten jatkoimme Starkin suvun Dalwhinnie Winter's Frostilla. Bourbon tynnyrissä kypsytetty hunajainen mukava juotava viski.

Greyjoyn suvun Talisker Select Reserve toi mukanaan savu, tuoksussa tummuutta, maussaan Taliskerille tuttua pippurisuutta.

Lagavulin 9 Year Old oli päässyt edustamaan Lannisterin sukua. Tämä viski olikin mielenkiintoinen. Tuoksu sai makuhermot odottamaan aivan toisenlaista makuelämystä kuin minkä tisle antoi. Savuinen, makea, karamellisoitua banaania.

Viimeisenä Clynelish Reserve Tyrellin suvusta. Makeaa karkkia ja maku säilyy pitkään ja koko ajan. Kermaista vaniljaa.

Kaikki viskit saivat pisteitä ja mikään ei ollut aivan ylivoimainen. Toki neljätoista maistelijaa sai viskit järjestykseen ja kolmen kärki erottui selkeästi. Eniten pisteitä sai Lagavulin 25pistettä ja seuraavana oli Talisker 24pistettä ja kolmantena Clynelish 20 pistettä.

Mukaan maistelemaan oli tullut uusia kasvoja, mikä on aina mukavaa kun uusia ihmisiä kokoontuu tämän aiheen ympärille vaihtamaan mielipiteitä.

Kiitos kaikille mukavasta illasta ja Tuikulle hyvästä tastingin vetämisestä.

Kimmo