Ruskaa&Viskiä VOL 2

 

Istun Itäkairassa keskellä Suomalaista luontoa. Tänään olen kävellyt jo reilut 12 kilometriä noin 18 kilon rinkka seljässäni. Ympäriltä ei kuulu kuin luonnon äänet. Tuulee melko voimaakkaasti. Kuksassa on mallasviskiä jonka hieman savuista aromia tuoksuttelen. Hetken päästä otan suullisen ja makujen sinfonia leviää suussani. Pidän ja pyörittelen tislettä suussani kunnes nielaisen. Jälkimaku viipyilee vielä hetken. Vain pienen hetken, onhan tämä melko nuorta tislettä. Sitten mukava lämpö leviää rintapielestä ja vääntää väkisin jo hymyssä olevan suun vielä enemmän virneeseen. Voiko ihmisellä mukavampaa olla?

Esitin Mikkelin viskisieppoklubille Ruskaa&Viskiä VOL2 reissua. Toki tiesin esittäessäni, ettei mukaan lähtijöitä paljoa ole, koska jäsenillä on omat työt/menot ja eihän kaikki edes tällaisestä tykkääkään. Juhani ilmoittautui ainoana ja hänen kanssaan kävimme pikaisen suunnittelupalaverin, siitä mihin mentäisiin. Kohteeksi valikoitui Korvatunturi UKK-puiston eteläosassa Itäkairassa.

Lähdimme liikkeellä 3.10 minun autolla. Savukoskella yövyimme Samperin Savotassa ja 4.10 aamusta jatkoimme ajoa vielä n. 110 km Kemihaaraan. Loppumatka n. 90km oli soratietä. Tänne Kemihaaraan ei eksy vahingossa, vaan tänne pitää syystä ajaa, tämä on nimittäin umpitien perällä.

Kemihaarassa sijaitsee entinen rajavartiolaitoksen vartioasema, minkä pihapiirin kautta vaelluksemme alkoi.

Ensimmäisen puronylityksen jälkeen viritin nuotion ja keittelimme kahvit. Kahvin lomassa nautimme Juhanin mukaan ottaman The Grangestone Rum Cask Finish Single Malt. Nuoren oloista viskiä ja minä ainakaan en havainnut minkäänlaista makua rommitynnyri kypsytyksestä. Alkon sivuilla tätä tislettä on kuvailtu, Täyteläinen, meripihkanruskea, mangoinen, hennon päärynäinen, vaniljainen, kookoksinen, hennon arrakkinen. Mutta kuten olemme aikaisemminkin huomanneet ulkoiset vaikutteet vaikuttavat hyvin paljon makuaistiin. 

Reitti oli helppokulkuista ja hyvin merkitty. Alkumatkasta oli hyvin paljon mönkkärille rakennettua pitkospuuta.

Kymmenen kilometriä käveltyämme tulimme Vieriharjun porokämpälle, missä aioimme viettää yön. Juhani valmisti ruuaksi perunoita biisoninlihan kanssa. Maistui oikein hyvälle omasta puutarhan antimista valmistamani paholaisenhillon kanssa. Jälkkäriksi sitten kantamani Torabhaig Legacy Allt Gleann Single Malt. Alko luonnehtii tätä seuraavasti, Täyteläinen, kullankeltainen, savuinen, viljainen, kypsän hedelmäinen, kevyen toffeinen, turpeinen, hennon mineraalinen. Torabhaig on minulle uusi tislaamo. Eikä mikään ihme, sillä tislaamo aloitti toimintansa tammikuussa 2017. Tislaamo sijaitsee Isle of Skyella, missä olen aikonut vielä vierailla. On nimittäin niin mahtavan ja hienon näköinen saari! Kuuluisin Isle of Skyen tislaamo on Talisker ja saarelta löytyy vielä kolmaskin tislaamo Isle of Raasayn tislaamo (joka ei sijaitse Skyen saarella vaan Skyen vieressä olevalla pienellä Raasayn saarella). Viski itsessään oli mukava tuttavuus. Hennon savuinen ensimaku taittui turpeiseksi ja hedelmäiseksi. Mausta tunnistaa kyllä että on nuori viski, ei voi sanoa täyteläiseksi, mutta ostaisin toisenkin pullon hyllyyni.

Iltapalaksi vielä nuotiolla makkarat oluen kera.

Kämppäkirjan mukaan oli Peltsi ollut tuvassa 1.-2.2.2021 ohjelmaa tehden. Tämä ohjelma tulisi ulos jouluna 2021. Pitääpä katsoa kunhan se tulee.
 

Seuraavana päivänä matka jatkui ja lounaan nautimme Rakitsaojan kammilla. 

Tämän päivän tavoite oli Korvatunturinmuruston pohjoispuolella lähellä rajavyöhykettä. Kunhan olimme saaneet leirin pystyn, lähdimme kiipeämään murustolle.

Murustolta avautui näkymä Korvatunturille. Ainoa tunturi Suomessa, jolla on terävät huiput. Taempi huippu on Venäjän puolella. Tälle päivälle tuli minulle reilu 12km kävelyä.

Korvatunturille pääsemiseksi pitää hakea rajavyöhykelupa rajavartiolaitokselta. Meillä oli luvat haettu jo hyvissä ajoin. 

Aamulla pakkasimme pikkureput Korvatunturilla käyntiä varten. Ennen rajavyöhykettä ilmeni ettei Juhanilla ollut henkilötodistuksia mukana. Minulle on henkkareiden mukana pitäminen niin päivänselvä asia, etten ollut huomannut asiasta Juhanille sanoa autolta lähtiessämme. Minun olisi pitänyt tämän reissun "johtajana", muistuttaa Juhania. Juhani oli sitä mieltä, että minä voisin käydä huipulla ja hän kyllä osaisi palata reittiä pitkin Vieriharjun kämpälle.

Lähdin kohti Korvatunturia, mutta kävin mielessäni Jaakobin painia siitä mitä minun pitäisi tehdä.  Parin kilometrin kuljettua sain lopullisen päätöksen tehtyä ja käännyin takaisin.

Sain Juhanin kiinni ennen Rakitsaojan kammia. Kammilla söimme lounaan ja päätimme mennä Vieriharjun kämpälle, missä miettisimme miten jatkaisimme siitä eteenpäin.

Matkalla kämpälle vastaan tuli kaksi miestä (Jämsän Rommiriekkoa niin kuin Vieriharjun kämppäkirjasta paljastui). Heillä oli aikomuksena mennä myös Korvatunturille. Heiltä oli pudonnut pieni kameran kolmijalka matkalla autolta Vieriharjulle. Pyysivät meitä katsomaan jos löytäisimme.

Vieriharjun tuvalla keitimme kahvit ja söimme voileivät. Totesimme, että jaksamme autolle saakka.

 

Jatkoimme autolle ja minun mittarini näytti tämän päivän taipaleen olevan 24km. Koko reissusta kertyi 49km.

Laitoimme tavarat autoon ja ajoimme Tulppion Majoille, missä yövyimme. Ehdimme juuri ennen kuin keittiö meni kiinni, nauttimaan hirviburgerit, oluen ja lonkeron kera.

Kelit suosivat meitä. Ainoastaan toisen päivän aamupäivänä satoi hieman, muuten oli poutaa. Lämpötila oli reissun aikana 7-12 astetta.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja eritoten Itäkairan luonto!

Kimmo