keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Ruskaa & Viskiä

 

Keväällä tuli Kimmolle ehdotus Siepoilta, järjestää Siepoille oma vaellus. Sopiva paikka tuli heti mieleen, Hammastunturi. Vuonna 2015 Kimmo vei Olavin muistolaatan Hammastunturin laelle ja se olisi sopiva kohde myös Siepoille. Ensinnäkin Olavi kuului myös klubiin ja toisaalta matka olisi sopiva n. 30km mahdollisten ensikertalaisten suoritettavaksi.

Alkuun oli neljä Sieppoa lähdössä, mutta yksi joutui perumaaan lähdön, töiden (korona) vuoksi. Joten reissussa olisi Kimmo, Niko ja Juhani.

Seuraava lainaus Juhanilta,


14.9. 

Klo 9.00 majapaikasta autolla n. 25 km. Sitten totuus selkään ja Kimmo lähti vetämään team viskiryhmää. Kimmo meni kuin aropupu minä ja Niko seurattiin perässä. Alkas heti "helposti" nousu Siliänselän oikealta puolelta, rupes Paappa puhaltamaan, taukoja vähän väliä ja Kimmon kamera oli kovassa käytössä. Koitettiin hymyillä että "helppoa kuin heinänteko". 


Aurinko paistoi aivan mahtavasti kun keitettiin nokipannu kahvit Jurkuvaaran Paskaluottuman välissä olevan puron varrella, maistu kyllä maharottaman hyvältä, ja pienet Wishky siivut. 

Lounastettiin parin tunnin kuluttua. Lasketeltiin Hammaskuruun, välillä olis pitäny taukoja....mutta etsittiin kodalle paikkaa tai Kimmo etsi, Nikon kanssa otettiin happea. 

Jatkettiin seuraavan puron varteen klo 15.45 Kimmo pystytti kodan me tehtiin nuotiopaikka. Päivällinen ja muutama siivu single malt. Vettä rupes heitteleen, ilta nuotiolla makkarat, sadekin lakkasi, nukkumaan klo 22.00. 

Klo 7.00 herättiin 5-6 astetta. Aamupala liikkeelle 9.30 jokunen puron ylitys, tauko 12.00. Hammastunturin autiotuvalla lounas. Päätettiin yöpyä tuvassa.

Kimmo jatkaa,

Lounaan jälkeen lähdettiin nousemaan Hammastunturin huippua kohti. n. 320 metriä vajaan kolmen kilometrin matkalla. Tämä nousu otti voimille ja pisti pysähtymään useamman kerran.

Huipulta avautui mahtavat maisemat ja kelikin oli hyvä. Aurinko paistoi ja oli vain heikko tuuli, joten tarkeni hyvin ottaa pakolliset huiputuskuvat.

Siirryimme Olavin muistolaatalle missä otimme hänen muistolle dramit. Olavi menehtyi vuonna 2013.

Takaisin tuvalle olikin mukava ja helppo mennä. Jännää miten tuo painovoima auttaa toiseen suuntaan.

Aamulla satoi vettä, joten hikinen kävely olisi tulossa. Pääsimme lähtemään tuvalta klo 9. Suuntasimme kohti Aittamoroston sivua pitkin kohti Paskaluottumaa. Reitin valinta oli siitä huono, että jouduimme kävelemään pitkän matkan ennekuin löysimme vettä. Vesisade oli loppunut ennen lounasta, joten lounaalta pystyimme lähtemään hieman kevyemmin puettuna.

Vielä nousu Paskaluottumille ja loppu oli suurinpiirtein alamäkeä.

Autolla olimme 16:25 ja juuri kun olimme vaihtamassa vaatteita niin alkoi satamaan. Siitä sitten ajoimme Lauran grillin kautta majapaikkaamme Guesthouse Huskyiin, jonka saunassa oli hyvä lämmitellä koville joutuneita jäseniämme.

Käveltyä tuli kaikkiaan 33,4 km. Paikka paikoin oli rankkaa, mutta keskustelun pohjalta voi sanoa että jokainen tykkäsi reissusta.

Tekstit Juhani ja Kimmo

Kuvat Kimmo

lauantai 5. syyskuuta 2020

Pertunmaa2020

 

Kyllähän se ryypynkin ottaa vois,

ja jos niinkin ois,

että turmion se tois,

niin voishan sen kokonaankin jättää pois -

jos vois, jos vois, jos vois!

Eino Leino


Olin osallistunut Pertunmaan tapahtumaan viimeksi 2018. Lauantaina 5.9 ajelin kohti Pertunmaata mielessä selkeä kuva mihin pitäisi ajaa. Mutta niinhän se tapahtui, että piti soittaa ja pyytää tarkempia ohjeita.

Mökki missä tämä tapahtuma oli, on hienolla paikalla Peruveden rannalla. Ikkunasta aukeaa mukava suomalainen maisema, ihan siinä sielu lepää. Sää oli vielä siinä vaiheessa kun saavuin melko hyvä. Pilvistä toki ja tuuli jonkin verran.

Meitä oli paikalla viisi Sieppoa, mukaan olisi mahtunut enemmänkin. Askolla oli hieman suurempi versio huojuvasta tornista ja sehän olikin mainiota ajanvietettä tisleiden nauttimisen ohessa.

 

Ensimmäinen tarjottu tisle tarjottiin sokkona. Tiukasti analysoimme, mutta ei sitä suoranaisesti kukaan arvannut, että lasisamme oli kolme leijonan savu viskiä. Sekoiteviskiksi kyllä tunnistettiin, mutta muuten arvaukset menivät metsään.

Muita uusia tuttavuuksia oli Hatozaki pure malt, Glenglassaugh Octaves Batch2 ja Macmyra Moment.

Paistetut muikut maistuivat, niinkuin muukin pöydän anti ja saunassa, viimeistään Peruvedessä puhdistui kroppa. Saunaviskinä meillä oli Chivas Regal 12yo.

Ilta kului sukkelaan ja yksi toisensa jälkeen hiljentyi yöpuulle. 

 

Kiitos isännille.

Kimmo