keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pikkujoulut



Vaikka lunta ei vielä tänä vuonna ollut satanut kuin nimeksi ja tänäänkin oli vetinen ja lämmin (+4 astetta), niin kuitenkin ajankohta oli otollinen pikkujouluille. Seitsemäntoista hengen vahvuudella kokoonnuimme ravintola Pruuvin tiloihin nauttiman niin ruuasta, nesteistä kuin seurastakin.

Nauttiessamme alkumaljaa lausui klubimestari meidät tervetulleksi ja nauttimaan ruuasta että viskikattauksesta. Esimmäisenä viskinä olikin 12 yo Blackbull. Tämä 50% blendet tuntui ensiksiksi kovalta ja kulmikkaalta mutta sepä avautuikin yllättäin kun sitä maisteli muiden viskien jälkeen.

Alkuruoka buffetin kanssa nautimme 9 yo Balmenach sekä 11 yo Auchroisk. Etenkin Auchroisk maistui hyvin alkupalojen kanssa. Pääruuan kanssa tarjoiltu 11 yo Imperial olikin huomattavasti voimakkaamman makuinen ja se sopi hyvin nauttimani härän sisäfileen kanssa.

Lopuksi meille tarjoiltiin “klubiviskimme” Kilchoman spring 2011 release. Tähän savuiseen tuttavuuteen olikin hyvä lopettaa illan virallinen osuus ja siirtyä epäviralliseen osuuteen.

Illalla sitten hieman kateutta aiheutti Benriach peated limited 1984 release, jota useampi meistä vesi kielellä tarkasteli.

Kimmo

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kotitasting helteisessä heinäkuussa



Kesäkuun sieppoilta peruuntui vähäisen osanottajamäärän vuoksi, niinpä sieppoveli Niko lähestyi meitä viestillä kotitastingista. Ehdotettu ajankohta sopikin riittävän usealle siepolle joten 24.7 kokoontui kahdeksan sieppoa Nikon äidin ja Juhanin luona.

Aamupäivä oli sateinen ja itse kun olin ajatellut mennä tapahtumaan polkupyörällä niin hieman arvelutti tuo säätilanne. Mutta päivän mittaan alkoi aurinko paistaa ja siitä tulikin mitä mainioin keli. Saapuessani paikalle hieman myöhässä (en kuitenkaan viimeisenä) minut vastaanotti sieppomainen iloinen tunnelma takapihalta.

Seurusteltuamme aikamme kannettiin eteemme Juhanin grillissä loihtima alkuruoka joka sai siivellensä Balvenie 14 yo Roasted Malt 47,1%. Hyvin tämä viski sopikin paahdettujen pinjansiemenien ja pekonin kanssa. Pääruuaksi Juhani teki kasvis-/perunanyyttejä ja meheviä pihvejä. Tämän kanssa Niko oli meille suunnitellut Laphroaig 10 yo cask strength batch 001 57,8%. Tämä vanha tukeva tuttavuus olikin oiva tämän liharuuan kanssa. Jälkiruuan kaveriksi tuli Benriach Pikkulintu limited release 16yo 51,3%. Tämä sherrymäinen jopa nahkainen aromi sopi hyvin makean pannacottan kanssa.

Tähän väliin sitten sattuikin pienoinen sadekuuro joka pakoitti meidät siirtymään sisätiloihin. Osa meistä tutustui talonsaunan lämpöihin ja talon isäntä Juhani tarjosi meille Glenlivet 12 yo.

Viimeisenä viskinä meille kahvin ja jäätelön kera tarjoiltiin Glenfarclas 21 yo 43% joka olikin kuin piste i:n päälle tälle mukavalle illalle.

Erittäin lämpimät kiitokset Leenalle ja Juhanille paikasta ja järjestelyistä sekä ruuasta. Nikolle hyvin valituista viskeistä.

Kimmo

lauantai 7. toukokuuta 2011

Pikkulintu tasting



Tämän kertaisen tastingin tuli pitämään Vesa Salminen Ravintola Pikkulinnusta. Pruuvin eräkabinettiin oli Vesan lisäksi kokoontunut kymmenen viskisystävää. Vesa kertoili leppoisasti illan viskeistä ja hänen kertomuksia olisi kuunneltu vieläkin pitempään.

Maisteltavana meillä oli Glenfiddich Snow Phoenix, Auchentoshan 18yo, Blair Athol 12yo, Balvenie 17 yo peated cask ja Glen Garioch vintage 1991 19yo.

Aloitimme Glenfiddichillä jota Suomeen on toimitettu vain 24 pulloa. Tämä viski on tislaamon uuden Malt Master Brian Kinsmanin käsialaa. Tähän viskiin on käytetty 2010 tammikuussa lumen painosta romahtaneen varaston viskejä. Maussa selkästi tuli esiin  nuoruus ja terävähkö maku. Ei mikään paha viski kuitenkaan.

Auchentoshan oli sitten selkeästi toista maata. Olihan tämä tuote kypsynyt 18 vuotta. Tästä pehmeästä viskistä löytyy pähkinää ja kahvia, löyti joku jopa pajuakin.

Blair Athol olikin sitten vieras viski jokaiselle. Tämä mielyttävästi sherrylle tuoksuva viski jakoi mielipiteitä puolesta että vastaan. Ensimmäisellä kerralla viski oli aivan mitäänsanomaton, mistään ei saanut kiinni. Mutta toisella kerralla alkoi jo löytyä tästä hyvinkin mielyttäviä piirteitä.

2001 valmistettiin Balveniella vahvasti savuista viskiä joka kypsyi kunnes Malt Master David Stewart päätti siirtää tisleen uusiin tynnyriin. Nämä tyhjentyneet tynnyrit päätti Davit täyttää ne 17 vuotta vanhalla viskillä. Näin syntyi tämä Balvenien Peated Cask. Tuoksussa on hienoinen vivahdus savusta samoin kuin maussa. Myös terva erotuu.

Viimeisenä niinkuin luulimme nautimme Glen Garioch 19 vuoden ikäistä tislettä. Tämä viski oli kaikin puolin oikein mielyttävää.

Mutta sitten  Vesa otti esiin Benriach 1994 Pikkulintu pullotuksen. Tämä tisle olikin sitten aivan erimaata kuin aikaisemmat viskit. Tästä tummasta tuotteesta löytyi Timon buutsien varret kuin sherryn aromiakin.

Pisteytyksessä sai Glen Garioch 15 pistettä, Balvenie 7, Blair Athol ja Auchentoshan 4 Glenfiddichin tehdessä kojot.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kota tasting 2011



Vuosi sitten maistelimme kodalla ja läsnäolijoiden mielestä tapahtuma oli niin mukava, että tänäkin vuonna Timo ja Mika järjesti Timon kodalla tastingin. Viime vuonna osallistujia oli kuusi ja saman verran kello yhden maissa saapui tänä vuonna paikalle.

Viskeinä meillä oli nautittavana Bushmills single malt 10 yo, Bruichladdich Octomore ja Highland Park 1991 Cask strength sherry wood.

Aloitimme Bushmillsilla joka yllätti tässä savuisessa ympäristössä. Tämä viski maistui varsin miellyttävältä. Highland parkissa tuli voimakkasti esille sherryn vaikutus kypsytyksessä. Varsin makea viski. Octmoressa taas tuntui savuisuus ja samoin tuli esille tämän viskin nuoruus. Olihan tämä kypsynyt ainoastaan viisi vuotta.

Päätteeksi nautimme Timon valmistaman LIHApadan. Maha täynnä, lasissa hyvää viskiä ja mainio seura niin aikahan hujahti nopeasti illan puolelle.

Kimmo

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Viskiä, haggista, lanttua ja lohta



Itselläni sana haggis sai mieleeni tulemaan epämiellyttävän näköisen ja tuoksuisen sisäelinruuan. Tämä mielipiteeni ei perustu mihinkään muuhun kuin lukemaani ja kuulemaani tietoon. Niinpä kun Mikkelin Viskisieppoklubi järjesti Robert Burns päivällisen, jossa eräänä tarjoamisena oli muunmuassa haggista, tarjosi tämä minulle mahdollisuuden korjata mielipiteitäni.
Tähän kenties perinteeksi tulevaan tilaisuuteen osallistui kymmenen viskin ystävää. Päivällinen aloitettiin alkumaljalla joka koostui kahdesta annoksesta. Viskin oli jostain kumman syystä klubimestarimme valinnut aivan peruskauraa olevan blendetin Hankey Bannisterin. Tässä erottui runollisesti ilmaistuna hento kusiaispesä tai niinkuin Leevi totesi “ei tämä ihan huono ole.” Mutta oluena oli sitten oiva 8,6% Sportteri.

Pruuvin Timo Hyöppinen esitteli meille illan ruokakattauksen. Alkuruuaksi viskimarinoitua lohta ja mangosinappikastiketta. Pääruuaksi Pruuvin Haggista ja lanttukakkua ja jälkiruuaksi suklaata, appelsiiniä ja viskikastiketta. Hän ei ollut aikaisemmin haggista tehnyt eikä sellaista maistanut, joten tästä muodostui “Etelä-savolaiseen” tapaan valmistettu.

Alkuruuan kanssa oli varattu Robert Burns Alea. Tämä olut oli oivallisen pehmää ja maistuvaa ruuan kanssa. Alkuruoka oli mahtava, lohi oli suorastaan suussasulava. Mutta sitten pääruoka saikin sanattomaksi. Ehkä sen teki aika voimakkaat ennakkoluulot mutta tämä haggis oli todella hyvää. Ja lanttukakku, ah voi… sehän vei aivan kielen mennessään. Maittavaan jälkiruokaan oli sitten hyvä lopettaa ruokailemisen osuus.

Ruuan ohessa oli tarjoiltu anCnoc 12 yo. Tämä viski yllättikin savuisuudellaan. Tätä viskiä olimme joskus aikaisemminkin maistaneet vaikka klubimestarimme väittikin muuta. Toisena viskinä oli Mackillop’s choice Millburn 1981 25yo sherry wood. Ja “ylimääräisenä” Mackillop’s choice Tormore 1992 15yo.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä yläkertaan keskustelemaan skotlantilaisesta runoudesta.

Robert Burns juhlapäivällinen

Tää kutsu on kaikille teille
naurusuisille veljille ja siskoille,
Ilman huolenhäivää
tulla juhlimaan syntymäpäivää!
Kuin saisitte piristysruiskeen
keskellä talvisen lumituiskeen

Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,
kun tarjolle tuodaan haggista
Ja juhlistetaan Burnsia!
Jos ystävykset nuo vekkulit
lopulta ottavatkin kekkulit,
ehtivät he ensin aromit haistaa
ja makuvivahteet tunnistaa.
Jo kuulla voi Sieppojen kuiskeen
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!
( Timo 2011)

torstai 13. tammikuuta 2011

Robert Burns



Robert Burns 25. tammikuuta 1759 - 21. heinäkuuta 1796 oli skotlantilainen laulunkirjoittaja ja Skotlannin kansallisrunoilija. Hänet tunnetaan parhaiten skotinkielisestä tuotannostaan, vaikka hän kirjoitti myös englanniks laajemman yleisön tavoittelemiseksi.
Burnsia pidetään romantiikan edelläkävijänä. Hänestä tuli myös kulttuuri-ikoni Skotlannissa ja eri puolille maailmaa muuttaneiden skotlantilaisten siirtolaisten keskuudessa. Burnsin vaikutus skotlantilaiseen kirjallisuuteen on ollut merkittävä.
Elämänsä aikana Burns keräili kansanlauluja ympäri Skotlantia, usein muokaten ja parannellen niitä. Hänen runoaan Auld Lang Syne lauletaan usein vuoden vaihteessa skotiksi ja Scots Wha Hae oli kauan Skotlannin epävirallisen kansallislaulun asemassa. Hänen muita kuuluisia runojaan ovat A Red, Red Rose, A Man’s a Man for That, To a Louse ja To a Mouse.
25. tammikuuta järjestetään useissa englantilaisissa ja skotlantilaisissa kodeissa, kouluissa ja yhdistyksissä Burnsin kunniaksi niin kutsuttu Burnsin päivällinen Burnsin syntymäpäivän kunniaksi. Sitä juhlitaan jopa runsaammin kuin virallista kansallispäivää tai Pohjois-Amerikan skottilaista Tartaanipäivää.
Wikipedia
Auld Lang Syne
Should auld acquaintance be forgot and never brought to mind?
Should auld acquaintance be forgot and days of auld lang syne?
For auld lang syne, my dear, for auld lang syne,
we’ll take a cup of kindness yet for auld lang syne.
Tää ystävyys ei raukene
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.