Itselläni sana haggis sai mieleeni tulemaan epämiellyttävän näköisen ja
tuoksuisen sisäelinruuan. Tämä mielipiteeni ei perustu mihinkään muuhun kuin
lukemaani ja kuulemaani tietoon. Niinpä kun Mikkelin Viskisieppoklubi järjesti
Robert Burns päivällisen, jossa eräänä tarjoamisena oli muunmuassa haggista,
tarjosi tämä minulle mahdollisuuden korjata mielipiteitäni.
Tähän kenties perinteeksi tulevaan tilaisuuteen osallistui kymmenen viskin
ystävää. Päivällinen aloitettiin alkumaljalla joka koostui kahdesta annoksesta.
Viskin oli jostain kumman syystä klubimestarimme valinnut aivan peruskauraa
olevan blendetin
Hankey Bannisterin. Tässä erottui
runollisesti ilmaistuna hento kusiaispesä tai niinkuin Leevi totesi “
ei
tämä ihan huono ole.” Mutta oluena oli sitten oiva 8,6%
Sportteri.
Pruuvin Timo Hyöppinen esitteli meille illan ruokakattauksen. Alkuruuaksi
viskimarinoitua
lohta ja mangosinappikastiketta. Pääruuaksi
Pruuvin Haggista
ja lanttukakkua ja jälkiruuaksi
suklaata, appelsiiniä ja
viskikastiketta. Hän ei ollut aikaisemmin haggista tehnyt eikä
sellaista maistanut, joten tästä muodostui “Etelä-savolaiseen” tapaan
valmistettu.
Alkuruuan kanssa oli varattu
Robert Burns Alea. Tämä olut
oli oivallisen pehmää ja maistuvaa ruuan kanssa. Alkuruoka oli mahtava, lohi
oli suorastaan suussasulava. Mutta sitten pääruoka saikin sanattomaksi. Ehkä
sen teki aika voimakkaat ennakkoluulot mutta tämä haggis oli todella hyvää. Ja
lanttukakku, ah voi… sehän vei aivan kielen mennessään. Maittavaan jälkiruokaan
oli sitten hyvä lopettaa ruokailemisen osuus.
Ruuan ohessa oli tarjoiltu
anCnoc 12 yo. Tämä viski
yllättikin savuisuudellaan. Tätä viskiä olimme joskus aikaisemminkin maistaneet
vaikka klubimestarimme väittikin muuta. Toisena viskinä oli Mackillop’s choice
Millburn
1981 25yo sherry wood. Ja “ylimääräisenä” Mackillop’s choice
Tormore
1992 15yo.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä yläkertaan keskustelemaan skotlantilaisesta
runoudesta.
Tää kutsu on kaikille teille
naurusuisille veljille ja siskoille,
Ilman huolenhäivää
tulla juhlimaan syntymäpäivää!
Kuin saisitte piristysruiskeen
keskellä talvisen lumituiskeen
Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,
kun tarjolle tuodaan haggista
Ja juhlistetaan Burnsia!
Jos ystävykset nuo vekkulit
lopulta ottavatkin kekkulit,
ehtivät he ensin aromit
haistaa
ja makuvivahteet tunnistaa.
Jo kuulla voi Sieppojen
kuiskeen
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!
( Timo 2011)