2021 Sieppokeilaus

 

Mikkelin viskisieppoklubiin kuuluminen tarkoittaa sitä, että pitää viskistä ja haluaa nauttia tätä elämän vettä hyvässä seurassa.  Niin tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että silloin kun Siepot tapaa, niin vedetään kaksin käsin tätä jaloa tislettä. Vaikka olenkin kuullut sen suuntaista leukailua, kun olen maininnut Sieppojen kokoontumisista.

Itsenäisyyspäivänä seitsemän Sieppoa kokoontui Mikkelin keilahallille "leikkimieliseen" kilpailuun. Tunti vierähti nopeasti (aika rientää tai oikeastaan juoksee silloin kun on kivaa), jyvät erottui akanoista. Meri voitti selkeästi ja Kari tuli kakkoseksi.

 

Ja tällä kertaa kukaan ei lähtenyt jatkamaan kylille. Tähän kyllä taisi vaikuttaa se, että paikat olivat kiinni kaupungilla. Ja tottakai suunnitellut menot.

 Kiitos mukana olleille.

 Kimmo
 

Ruskaa&Viskiä VOL 2

 

Istun Itäkairassa keskellä Suomalaista luontoa. Tänään olen kävellyt jo reilut 12 kilometriä noin 18 kilon rinkka seljässäni. Ympäriltä ei kuulu kuin luonnon äänet. Tuulee melko voimaakkaasti. Kuksassa on mallasviskiä jonka hieman savuista aromia tuoksuttelen. Hetken päästä otan suullisen ja makujen sinfonia leviää suussani. Pidän ja pyörittelen tislettä suussani kunnes nielaisen. Jälkimaku viipyilee vielä hetken. Vain pienen hetken, onhan tämä melko nuorta tislettä. Sitten mukava lämpö leviää rintapielestä ja vääntää väkisin jo hymyssä olevan suun vielä enemmän virneeseen. Voiko ihmisellä mukavampaa olla?

Esitin Mikkelin viskisieppoklubille Ruskaa&Viskiä VOL2 reissua. Toki tiesin esittäessäni, ettei mukaan lähtijöitä paljoa ole, koska jäsenillä on omat työt/menot ja eihän kaikki edes tällaisestä tykkääkään. Juhani ilmoittautui ainoana ja hänen kanssaan kävimme pikaisen suunnittelupalaverin, siitä mihin mentäisiin. Kohteeksi valikoitui Korvatunturi UKK-puiston eteläosassa Itäkairassa.

Lähdimme liikkeellä 3.10 minun autolla. Savukoskella yövyimme Samperin Savotassa ja 4.10 aamusta jatkoimme ajoa vielä n. 110 km Kemihaaraan. Loppumatka n. 90km oli soratietä. Tänne Kemihaaraan ei eksy vahingossa, vaan tänne pitää syystä ajaa, tämä on nimittäin umpitien perällä.

Kemihaarassa sijaitsee entinen rajavartiolaitoksen vartioasema, minkä pihapiirin kautta vaelluksemme alkoi.

Ensimmäisen puronylityksen jälkeen viritin nuotion ja keittelimme kahvit. Kahvin lomassa nautimme Juhanin mukaan ottaman The Grangestone Rum Cask Finish Single Malt. Nuoren oloista viskiä ja minä ainakaan en havainnut minkäänlaista makua rommitynnyri kypsytyksestä. Alkon sivuilla tätä tislettä on kuvailtu, Täyteläinen, meripihkanruskea, mangoinen, hennon päärynäinen, vaniljainen, kookoksinen, hennon arrakkinen. Mutta kuten olemme aikaisemminkin huomanneet ulkoiset vaikutteet vaikuttavat hyvin paljon makuaistiin. 

Reitti oli helppokulkuista ja hyvin merkitty. Alkumatkasta oli hyvin paljon mönkkärille rakennettua pitkospuuta.

Kymmenen kilometriä käveltyämme tulimme Vieriharjun porokämpälle, missä aioimme viettää yön. Juhani valmisti ruuaksi perunoita biisoninlihan kanssa. Maistui oikein hyvälle omasta puutarhan antimista valmistamani paholaisenhillon kanssa. Jälkkäriksi sitten kantamani Torabhaig Legacy Allt Gleann Single Malt. Alko luonnehtii tätä seuraavasti, Täyteläinen, kullankeltainen, savuinen, viljainen, kypsän hedelmäinen, kevyen toffeinen, turpeinen, hennon mineraalinen. Torabhaig on minulle uusi tislaamo. Eikä mikään ihme, sillä tislaamo aloitti toimintansa tammikuussa 2017. Tislaamo sijaitsee Isle of Skyella, missä olen aikonut vielä vierailla. On nimittäin niin mahtavan ja hienon näköinen saari! Kuuluisin Isle of Skyen tislaamo on Talisker ja saarelta löytyy vielä kolmaskin tislaamo Isle of Raasayn tislaamo (joka ei sijaitse Skyen saarella vaan Skyen vieressä olevalla pienellä Raasayn saarella). Viski itsessään oli mukava tuttavuus. Hennon savuinen ensimaku taittui turpeiseksi ja hedelmäiseksi. Mausta tunnistaa kyllä että on nuori viski, ei voi sanoa täyteläiseksi, mutta ostaisin toisenkin pullon hyllyyni.

Iltapalaksi vielä nuotiolla makkarat oluen kera.

Kämppäkirjan mukaan oli Peltsi ollut tuvassa 1.-2.2.2021 ohjelmaa tehden. Tämä ohjelma tulisi ulos jouluna 2021. Pitääpä katsoa kunhan se tulee.
 

Seuraavana päivänä matka jatkui ja lounaan nautimme Rakitsaojan kammilla. 

Tämän päivän tavoite oli Korvatunturinmuruston pohjoispuolella lähellä rajavyöhykettä. Kunhan olimme saaneet leirin pystyn, lähdimme kiipeämään murustolle.

Murustolta avautui näkymä Korvatunturille. Ainoa tunturi Suomessa, jolla on terävät huiput. Taempi huippu on Venäjän puolella. Tälle päivälle tuli minulle reilu 12km kävelyä.

Korvatunturille pääsemiseksi pitää hakea rajavyöhykelupa rajavartiolaitokselta. Meillä oli luvat haettu jo hyvissä ajoin. 

Aamulla pakkasimme pikkureput Korvatunturilla käyntiä varten. Ennen rajavyöhykettä ilmeni ettei Juhanilla ollut henkilötodistuksia mukana. Minulle on henkkareiden mukana pitäminen niin päivänselvä asia, etten ollut huomannut asiasta Juhanille sanoa autolta lähtiessämme. Minun olisi pitänyt tämän reissun "johtajana", muistuttaa Juhania. Juhani oli sitä mieltä, että minä voisin käydä huipulla ja hän kyllä osaisi palata reittiä pitkin Vieriharjun kämpälle.

Lähdin kohti Korvatunturia, mutta kävin mielessäni Jaakobin painia siitä mitä minun pitäisi tehdä.  Parin kilometrin kuljettua sain lopullisen päätöksen tehtyä ja käännyin takaisin.

Sain Juhanin kiinni ennen Rakitsaojan kammia. Kammilla söimme lounaan ja päätimme mennä Vieriharjun kämpälle, missä miettisimme miten jatkaisimme siitä eteenpäin.

Matkalla kämpälle vastaan tuli kaksi miestä (Jämsän Rommiriekkoa niin kuin Vieriharjun kämppäkirjasta paljastui). Heillä oli aikomuksena mennä myös Korvatunturille. Heiltä oli pudonnut pieni kameran kolmijalka matkalla autolta Vieriharjulle. Pyysivät meitä katsomaan jos löytäisimme.

Vieriharjun tuvalla keitimme kahvit ja söimme voileivät. Totesimme, että jaksamme autolle saakka.

 

Jatkoimme autolle ja minun mittarini näytti tämän päivän taipaleen olevan 24km. Koko reissusta kertyi 49km.

Laitoimme tavarat autoon ja ajoimme Tulppion Majoille, missä yövyimme. Ehdimme juuri ennen kuin keittiö meni kiinni, nauttimaan hirviburgerit, oluen ja lonkeron kera.

Kelit suosivat meitä. Ainoastaan toisen päivän aamupäivänä satoi hieman, muuten oli poutaa. Lämpötila oli reissun aikana 7-12 astetta.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja eritoten Itäkairan luonto!

Kimmo

2021 Alamaankisat

 

Viidennet Lowland Gamesit. Keli oli paljon parempi kuin viime vuonna ja onneksi ei niin paahteista kuin viikkoa aikaisemmin. Kuuden Siepon ja Sannin voimin pistimme kilpailut käyntiin 24.7 klo 12:30.

Lajit olivat jo perinteiseksi käyneet kiven työntö, moukarin heitto, heinäsäkin heitto, painon heitto ja parrun heitto (tossing the caber). Kilpailuasusteena tottakai kiltti, joka ei kylläkään ollut pakollinen. Ja paikkana tietenkin Ketunniemi.

Kivi oli normaali luonnonkivi, painoltaan 5-10kg välillä. Heitämisen teki hankalaksi se, ettei kivi ollut tasaisen pyöreä. Näimme monta epäonnistunutta suoritusta, kun kivi pyörähti kädestä juuri väärään aikaan.

Moukarin heittossa käytimme normaalia rautavartista lekaa. Moukari heitetään selkä heittosuuntaan kohden ja molempien jalkojen pitää pysyä maassa.

Toki lajeissa on omat vaaransa, mutta kilpailuissa ei tapahtunut suurempia loukkaantumisia. Vaikka läheltä menikin.

Heinäsäkin heitossa heitetään sitten ihan perinteisesti vilkalla heinäsäkkiä. Hyvällä tekniikalla saa säkin vielä pyörimään maassa. Tulos on siinä mihin säkki pysähtyy.

Painon heitossa meillä oli ketjuun kiinnitetty n. 15kg:n edestä painoja. Tyyli vapaa kunhan se tapahtui yhdellä kädellä.

Parrun heitossa eli tossing the caber on tarkoitus saada parru pyörähtämään ympäri ja voittaja on se jonka parrun on lähimpänä klo12 asentoa.

Mittaaminen on tarkkaa hommaa!

Kisat voitti Jukka. Muut sijoitukset, Timo, Mika, Kimmo, Ari, Niko ja Sanni.

Sauna oli sopivasti lämmin, että saatiin huuhdeltua kilpailun hiet. Saunan jälkeen Tuiren tekemät ruuat mahaan. Sitten olikin mukava vain viettää iltaa.

Kiitos mukavasta päivästä osallistuneille!

Kimmo

Ardbeg Day 2021

 

Ardbeg päivän 2021 pullotus on Ardbeg Scorch. Tämä viski on omistettu tislaamon varasto 2:n tultasyöksevälle lohikäärmeelle.

Pullon korkkaus tapahtui 5.6 Bar Domissa ja saapuessani paikalle kello kolmen aikaan oli viskisiepoista paikalla Klubimestarimme Niko. Pian saapui myös Kari paikalle.

Tisle on 46% kylmäsuodattamaton, eikä siinä ole käytetty väriaineita. Viski on kypsytetty voimakkaasti hiilletyissä Bourbon tynnyreissä.

Colour: light brushed gold

On the nose: frightening, intense aromas of soot and smoke. Hints of aniseed and fragrant patchouli are intertwined with strong notes of hardened steel and saddle soap. With a drop of water, herbal top notes of briar, sage and pine come to the fore.

On the palate: With the first sip, an abundance of aromas opens up. Oily, meaningful with a cloud of sweet smoke and dragon-charred oak. Grilled food is interwoven with notes of black liquorice and medicinal lozenges.

Finish: A long and heroic finale, with a light, tarry aftertaste that stretches happily and far to the end. 

Maku omassa suussa oli selkeästi "Ardbegmainen", savuinen, lakritsamainen ja pitkään kestävä. Hyvin olivat onnistuneet, on oikein miellyttävä viski.

2021 Kotatasting

 

Tässä kirjoituksessa en mainitse koronaa enää tämän ensimmäisen kappaleen jälkeen, vaikka se vaikuttaakin paljon meidän elämäämme tässä ajassa, niin kuin myös tämän tilaisuuden järjestämisessä.

2010 järjestimme ensimmäisen kerran tastingin kodalla. Kokemus oli niin mukava että olemme siitä lähtien järjestäneet kotatastingin joka vuosi näin huhti-toukokuun tienoilla. Tällä kertaan emme olleet perinteisellä paikalla vaan Timon vanhempien kodalla.

Timo oli jo aloittanut valmistelut kun saavuimme kodalle. Ulkona oli nuotion ääressä lohi valmistumassa.

Kelihän oli aivan perinteinen suomalainen kevätkeli. Päivän aikaan saatiin niskaamme niin vesi, lumi kuin räntäsadetta, paistoi se aurinkokin muutamassa välissä. Kota sijaitsee Pitkäjärven rannalla ja tuulen suunta oli suoraan järveltä päin, niinpä siirryimme kodan suojaan nauttimaan tilaisuudesta.

Edellinen kokoontuminen oli ollut syyskuussa Pertumaalla, joten oli mukava kokoontua vaikkakin tälläisellä pienellä porukalla. Viskin nauttiminen on aina mukavaa, mutta mukavien viskiä arvostavien henkilöiden seurassa tämä on vielä mukavampaa. 

Siepposalkku oli tietenkin mukana, joten tarjonta oli kohdillaan. Omaa nauttimiseeni vaikutti se, että työnantajani oli velvoittanut minut olemaan puhelimen päässä tarvittaessa töihin tarttumaan. Joten se nauttiminen jäi vain tuoksutteluun ja muutamaan pisaraan.

Alkupalaksi meillä oli hanger steak. Lihat kypsytettiin nuotion tulella ja annettiin vetäytyä folíon sisällä maustevoin kanssa. Kyllä oli Timo maustanut lihan aivan taivaalliseksi. Pääruuaksi loimulohta ja nuotioperunoita. Sekä jälkkäriksi nuotiokahvit ja mämmimutakakkua. Täytyy myöntää että tässä vaiheessa oli Siepon hyvä olla.

Itse poistuin tilaisuudesta kuuden maissa muiden jäädessä vielä nauttimaan tisleistä.

Kiitos Timolle tilaisuuden järjestämisestä ja muille Siepoille hyvästä seurasta.

Kimmo

Vuosikokous 2021

Mist’ on viina synnytetty,
Juoma kaunis kasvatettu,
Jok’ on joukossa ilona,
Ravintona rahva’assa;
Joka miehet miellyttävi,
Ihmiset ilahuttavi,
Saapi naiset naurusuulle,
Miekkoiset hyville mielin?
 

Vuosikokous järjestettiin etäkokouksena ja osallistujia oli seitsemän Sieppoa. 

Puheenjohtajaksi valittiin Niko, joka nuiji kokouksen sujuvasti. Ainahan se olisi paljon mukavampi kohdata ihmiset kasvotusten ja tämän harrastuksen puitteissa nauttia muutama tisle hyvässä seurassa. Etenkin kun klubilaiset on mahtavia ja mukavia ihmisiä!

Tulevassa toiminnasta keskusteltaessa oli valitettavasti korona mukana. Suunnittelimme toimintaa, mutta aika näyttää miten saamme sen toteutettua.