tiistai 3. elokuuta 2010

“Perinteinen” saunailta



Meillä oli elokuussa 2008 ensimmäinen saunailta Timon mökillä, niin kai tätä voi siten sanoa perinteiseksi.  Ilta oli tarkoitus aloittaa kolmen maissa iltapäivällä ja muut olivatkin kai olleet siihen aikaan paikalla. Minulla oli valitettettavasti työpäivä ja pääsin paikalle vasta puoli kuudelta.
Saavuttuani paikalle minut vastaanotti iloinen joukko klubilaisiamme (seitsemän).  Minut ohjattiin välittömästi kattauksen äärelle jossa olikin visainen tehtävä. Millä sitä illan aloittaisi.

Päädyin aloittamaan savuisella Ardbeg Corryvrecanilla. Ardbeg kuuluu lempiviskeihini ja koska tässä pullossa  ei ollut kuin yksi kaato niin sitähän sitä oli otettava. Tämä 57,1% :in tisleen savuisuus oli juuri sitä mitä odotin.

Samaan aikaan alkoivat Timo ja Mika valmistaa ruokaa ja he delegoivat salaatin valmistuksen Karille ja Nikolle. Grilli saatiin kuumaksi ja Mika aloitti pihvien paiston. Viime kerralla kuulemma liha loppui kesken joten nyt Mika oli varannut riittävästi lihaa. Ja sitä olikin todella riittävästi.
Mennessäni suunnittelemaan seuraavaa kaatoa, huomasin ikäväkseni että Dalwhinnie 20 yo natural cask strengt oli tyhjä. Siinä olisi ollut juoma jota olisin halunut maistaa. Mutta en jäänyt tuleen makaamaan vaan sen sijaan valitsin Balvenie 1993 PortWoodin. Tämä sopikin Mikan pihvien kanssa nautittavaksi ruokapöydässä.

Ruoka oli loistavaa, siihenhän olemme tottuneet klubin kokouksissa. Ja tässä toteutui vanha sanonta “söis suu, vetäis maha vaan ei kanna heikot jalat”; sitä lihaa jäi vielä grilliinkin. Ruokailun ohessa joimme maljoja ja Timo esittäessä ruokapöydässä ensimmäistä maljaa tuli mieleeni, että olenko erehtynyt paikassa kun kaikilla muilla oli viinilasi ja vain minulla viskilasi. No tämä asia korjaantui ruokailun edetessä (muutkin siirtyivät viskiin).

Ruokailun päätteeksi Leevi muisti meidän Bastumasteria olutseuran pinssillä ja pullollisella Kincable 10 yo viskillä. Tämä pistettin heti maistaen. Timo löysi siitä vehnäistä näkkileipää ja Olavi löysi orkoa.

Saunassa nautimme Bunnahabhain Darach ùr, joka lempeässä lämmössä hyväili meidän makuhermojamme.

Itse jouduin tässä vaiheessa luopumaan ja käymään nukkumaan, mutta loppu porukka jatkoi pitkälle aamuun. Aamulla poistuessani ei muuta kuulunut kuin useammasta suusta tyytyväinen kuorsaus.

Ensi vuonna uudestaan.

Kimmo