keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Pikkujoulu



Joulukuun kahdeksannen päivän iltana armon vuonna 2009 oli kynnellekykenevien sieppojen ystävineen määrä ennen iltaseitsemää saapuman Ravintola Pruuviin viettämään hieman whiskyisempää pikkujoulujuhlaa viiden herkullisen ruokalajin ja viiden vähintäänkin yhtä herkullisen tisleen ääreen. Jo parina vuonna aiemmin hyväksi koettu konsepti oli houkutellut sovittuna aikana paikalle saapumaan yhteensä 20 innokasta sieppoa ja tonttua.


Keskustelu alkoi sorista vilkkaana heti alusta asti eikä vähiten sen takia että kärsimättömimmät olivat käyneet ottamassa hieman ”vauhtia” yläkerrasta. Yhteinen ilta aloitettiin whiskyllä terästetyllä glögillä mitä maistellessa klubimestarimme Pippurin Mika toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi ja väitti jakaneensa maisteltavat whiskyt ruokalajeille lähinnä satunnaismenetelmällä. Samalla mietiskeltiin ruokajuomavaihtoehtoja. Juomaksi valikoitui kirjavasti joillekin olutta ja joillekin punaviiniä ja uskaltautuivatpa muutamat ottamaan menulle erityisesti suunnitellun viiden viinin paketinkin. Illan edetessä kävi selväksi että väheksymättä yhtään Klubimestarimme ammattitaitoa on viskien sijoitteluun saattanut kuitenkin vierähtää hetki jos toinenkin, niin täydellisesti ne toimivat kukin oman ruokalajinsa kanssa!

Ensimmäisenä alkupalana tarjoiltiin Hanhea ja ankkaa joiden kyytipojaksi ilmaantui Connemara Peated ”Small Batch” Sherry Finish 46%. Puolisot pöydän vastapuolelta kertoivat Connemaran tuoksun tuovan mieleen konerasvan ja myönnettäköön että semmoinen käytetyn trasselin tuoksu sieltä löytyi eikä yhtään negatiivisessa mielessä. Maussa oli selkeästi havaittavissa vaniljaista rusinaa. Hanhipatén ja erityisesti kehuja saaneen ankan seurana se viihtyi jopa paremmin kuin viinipakettiin kuulunut kuiva kuohuviini!
Jos oli toisen alkupalan Jäämeren tartarin ja muikun mädin elementti selkeästi vesi niin kovin on Kilchoman ”Inaugural Release” 46% vesitetty jatkotuotos viime vuonna samassa tilaisuudessa maistetusta New Spiritistä. Tuoksussa löytyi lähinnä nahkaista savua ja mausta jäi päällimmäisenä mieleen vain vesittynyt yleisilme. Hieman yllättäen joskin ilmeisesti juuri siitä vetisyydestä johtuen toimi Kilchoman erittäin hyvin kalaherkkujen kanssa ja taas vähintäänkin yhtä hyvin kuin viinipaketin valkoviini!
Pääruuaksi oli keittiö loihtinut täyteläisen kombinaation Miedosti savustetusta ja kokonaisena paistetusta härän sisäfileestä ja savuporokastikkeesta lisäkkeenään duchesse-perunaa ja hunajassa haudutettuja juureksia. Noihin savuisenmakeisiin tunnelmiin sulautui kuin itsestään illan kolmas whisky Bowmore 10yo Tempest ”Small Batch Release” 55,3%, jonka karamellisoitua bootsinpohjallista muistuttava tuoksu sai myös kaakaon vivahteita pääruuan ohessa tuoksuteltuna. Maku noudatteli tuoksun viitoittamaa tietä tukien ja ympäröiden pääruuan savuisia ja makeahkoja maailmoja. Ja taas tuntui viinipaketin punaviini jäävän toiseksi eikä missään nimessä siksi etteikö se olisi ollut ruualle hyvin sopiva kumppani vaan siksi että viskin viiniä laajempi makumaailma vain pystyy tukemaan paremmin erityyppisiä makuja yhtä aikaa.

Ensimmäisenä jälkiruokana tarjottu Aurajuusto-mascarponevaahto piparkakulla tuntuisi etukäteen ajatellen kaipaavan kumppanikseen juuri Highland Park 12yo Hjarta 2009, 58,1% “1 of 3924 bottles” kaltaista jouluista mausteisuutta ja makeutta, sillä todellinen Jouluviski tuo Hjarta maultaan on. Sen verran tehokkaasti tuo vaahto kuitenkin leikkasi piparkakun joulumausteista makeutta että ainoastaan viskin tuoksu joka etäisesti muistutti makeahkoa lumipalloja pyöritellessä kastuneiden lapasten tuoksua sattui täydellisesti kohdalleen. Makupuoli toimi ehdottomasti paremmin viinipaketin vaalean ranskalaisen jälkiruokaviinin kanssa.
Toisena jälkiruokana ja illan viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin Suklaamarkiisi ja rommi-kirsikkajäädyke, joka edeltäjäänsä jonkin verran makeampana antoi hienon kruunun lostavalle menulle! Lagavulin 12yo “Friends of Lagavulin 1995-2008” 48% onnistui kuitenkin tässä hetkessä antamaan itsestään irti vain nahkaista savua, eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle näiden Lagavulinin speciaalipullotteiden kanssa kun näin kävi. Liekö syynä ollut kahden edellisen viskin tynnyrivahvuus vai tämän ”ystäväviskin” vähäinen makeus, mutta kyllä viinipaketin punainen ranskalainen jälkiruokaviini veti pidemmän korren ruokajuomana.

Kaikenkaikkiaan ateria oli loistava. Kahta viimeistä viskiä saattaisin kokeilla toisin päin tai vaihtaisin Lagavulinin tynnyrivahvuiseen, mutta muuten kuvailisin kokonaisuutta lähinnä sanalla täydellinen! Pikkujoulujen ajankohta keskellä viikkoa ei antanut tällä kertaa allekirjoittaneelle mahdollisuutta jatkaa makumatkaa pikkutunneille saakka, mutta muutama tarkkaan valikoitu sentti tuli kuitenkin vielä nautittua myös yläkerran jatkoilla, jonne matka noin puolella pikkujouluilijoista vei!
Maukasta Joulua ja aisteja hyväilevää Uutta Vuotta toivottaen itseni ja koko Mikkelin Viskisieppoklubin puolesta!


Timo

tiistai 8. joulukuuta 2009

Sieppoilta



Olimme kuuden siepon voimin kokoontuneet hieman suppeamman kattauksen ääreen. Ennenkuin pääsimme maistelemaan kävi Siepoksi pyrkivä Teemu esittelemässä itsensä meille. Tulimme siihen päätökseen että hän saa pitää esitelmän seuraavassa Sieppoillassa.

Aluksi pohdimme millä aloitamme maistelun ja päädyimme aloittamaan Pappy Van Winkle Family Reserve 20 yo bourbon viskillä. Bourbon ei kuulu kenenkään meistä lempijuomiin ja tämäkään juoma ei saanut mieltämme muuttumaan. Tuoksu oli makea silliliemen ja ananasmehun yhdistelmä, maku aluksi kevyt mutta jälkimakuna tökkäävä bourbon ’se ei vaan mee pois’. Eli pyöreä, vieno, mahlamainen mehu.

Seuraava tisle sitten maistuikin raadille paremmin.Dalwhinnie 15 yo on tislaamon perustavaraa ja bourbonin puuduttavan maun jälkeen löysimme tämän tuoksusta kukkaisuutta, pajua ja sitruunaa jopa lyijykynämäisiä aromeja. Tämä oli helppo ja kevyt juotava ’salaatti viski’.

Sitten olikin vuorossa vanhempi versio eli Dalwhinnie 20 yo CS. Tämä tisle saikin huomattavasti enemmän kehuvia lausuntoja. Äskeistä huomattavasti tukevampana ja tummempana viskinä jossa löytyy paahdettua sokeria, sekahedelmiä, hunajaa, luumu-rusinaa ja salmiakkia. Ja etenkin pitkä lämmin jälkimaku.

Pisteytys menikin täysin ennalta odotetusti. 20 vuotias sai 12 pistettä, 15 vuotias 5 pistettä ja yllättäen Pappykin sai yhden pisteen.

Sitten olikin vuorossa Gourmet Bryggeriet panimon oluita. Piney, FinAle, Cloudy Wheat ja Blue Mountain Stout. Mikään näistä ei saanut ylistäviä lausuntoja. Muunmuassa Cloudy Wheatia kuvattiin olevan siinä mielessä erikoisesti kusenmakuinen että oli hanurista ja kun nenästä pitää kiinni niin maku ei häiritse. Oluen juonnin lomassa pohdittiin jouluoluen ja talvioluen eroja.