Sieppoilta

Olimme kuuden siepon voimin kokoontuneet hieman suppeamman kattauksen ääreen. Ennenkuin pääsimme maistelemaan kävi Siepoksi pyrkivä Teemu esittelemässä itsensä meille. Tulimme siihen päätökseen että hän saa pitää esitelmän seuraavassa Sieppoillassa.

Aluksi pohdimme millä aloitamme maistelun ja päädyimme aloittamaan Pappy Van Winkle Family Reserve 20 yo bourbon viskillä. Bourbon ei kuulu kenenkään meistä lempijuomiin ja tämäkään juoma ei saanut mieltämme muuttumaan. Tuoksu oli makea silliliemen ja ananasmehun yhdistelmä, maku aluksi kevyt mutta jälkimakuna tökkäävä bourbon ’se ei vaan mee pois’. Eli pyöreä, vieno, mahlamainen mehu.

Seuraava tisle sitten maistuikin raadille paremmin.Dalwhinnie 15 yo on tislaamon perustavaraa ja bourbonin puuduttavan maun jälkeen löysimme tämän tuoksusta kukkaisuutta, pajua ja sitruunaa jopa lyijykynämäisiä aromeja. Tämä oli helppo ja kevyt juotava ’salaatti viski’.

Sitten olikin vuorossa vanhempi versio eli Dalwhinnie 20 yo CS. Tämä tisle saikin huomattavasti enemmän kehuvia lausuntoja. Äskeistä huomattavasti tukevampana ja tummempana viskinä jossa löytyy paahdettua sokeria, sekahedelmiä, hunajaa, luumu-rusinaa ja salmiakkia. Ja etenkin pitkä lämmin jälkimaku.

Pisteytys menikin täysin ennalta odotetusti. 20 vuotias sai 12 pistettä, 15 vuotias 5 pistettä ja yllättäen Pappykin sai yhden pisteen.

Sitten olikin vuorossa Gourmet Bryggeriet panimon oluita. Piney, FinAle, Cloudy Wheat ja Blue Mountain Stout. Mikään näistä ei saanut ylistäviä lausuntoja. Muunmuassa Cloudy Wheatia kuvattiin olevan siinä mielessä erikoisesti kusenmakuinen että oli hanurista ja kun nenästä pitää kiinni niin maku ei häiritse. Oluen juonnin lomassa pohdittiin jouluoluen ja talvioluen eroja.