maanantai 24. elokuuta 2009

Muistoja iltapäivätastingista



Sunnuntaina 23.08.2009 järjestettiin Mikkelin Viskisieppoklubin toinen iltapäivätasting. Tapahtuman piti alkaman klo 15.00 , mutta saavuttuani paikalle huomasin varsin pian osanoton jäävän varsin vähäiseksi ellei jopa olemattomaksi. Muutaman tisleen jälkeen onneksi Niko saapui seurakseni loppuillaksi.
Ensiksi kiinnitin huomioni poistettavien viskien valikoimaan, joka taisi olla kaikkiaan kahdeksan tisleen laajuinen ja erinomaisen maistajaystävällisesti hinnoiteltu. Koska myös listan uutuudet kiehtoivat mieltäni päädyin jättämään sinänsä kelpo tisleen Glenlivetin perus 12-vuotiaan ja Arran Maltin josta muistoni eivät kovin ruusuiset ole väliin noista poistotuotteista. Sekä arvelin 2 cl annoskoon olevan riittävän!
Kattaus 1
Ensimmäiseen lasiin valitsin helpon tienaukaisijan Cardhu 12 yo, joka pehmeydellään auttoi oikean tasting-tunnelman aikaansaamisessa.
Seuraava valinta Signatory Vintagen 1992 Glen Scotia olisi minun puolestani saanut pysyä pullossa. Niin hirvittävä haju ja pahvinen maku ei todellakaan ollut kotonaan tässä kattauksessa.
Benriachin sauternesviimeistelty 16 yo sen sijaan jo olikin jotain ihan muuta. Tuoksu on yksinkertaisesti hyvän viskin tuoksu ja maku niin voimakkaan väkeväviinimäinen että sitä saattaisi jopa luulla sellaiseksi. Kaikki eivät kyllä noin vahvoista viiniaromeista pitäne.
Sitten alettiin puhua asiaa kun lasiin valui Glenlivetin Nadurraa. Voimakas makean parfyymimainen tuoksu huumaa ja monivivahteinen maku tekee lopullisen knock outin. Tätä ei vaan ikinä uskoisi tynnyrivahvuiseksi!
Lagavulinin 16 yo Special Releace 1990 olisi ehkä ollut syytä nauttia ennen Nadurraa. Nyt en siitä saanut oikein muuta irti kuin hyvän ehkä jopa liian hyvän savuaromin. Samaan tulokseen pääsee, kun polttaa vakuuttamattoman saunan, jää vain se savuaromi! Jos alk.% olisi korkeampi olisi kokemus Nadurrankin jälkeen luultavasti aivan toinen, ainakin jos voi mitään johtopäätöksiä vetää seuraavasta viskistä.
Ardbeg Uigeadail nimittäin sitten toimikin jo ihan toisella tavalla. Alkoholi% on riittävä ja antaa hyvän pohjan monivivahteiselle maulle. Savuaromi on myös jotenkin huomattavan jalostunut!
Tässä vaiheessa katsoimme Nikon kanssa ateriahetken koittaneen. Nikon ehdotuksesta siirryimme hänen äitinsä grillin antimien äärelle missä aikaa sitten vierähtikin pari tuntia……
Kattaus 2
Toinen kattaus koostuikin sitten pääosin listauutuuksista ja pääosin tynnyrivahvuisista. Kovin hento tisle ei tässä vaiheessa onnistuisikaan enää tekemään itseään tykö!
Liekö huono vaihtoehto jälkiruokaviskiksi tuo Bunnahabhain Darach Ur vai johtuiko jo nautittujen tisleiden määrästä, mutta kovin jäi tuoksu tylsäksi. Ihan pikkunuuhkaisulla tuntui irtoavan hieman aromia. Mausta ei kovin paljon jäänyt mieleen mutta siemaisu siemaisulta se muuttui suunmyötäisemmäksi.
Sitten löytyi kaikkien peruksien äiti. Glengoyne 12 yo cask strenght tuoksui perusmallasviskille ja maistui tynnyrivahvuiselle perusmallasviskille. No mitäs siitä sitten muuta sanomaan kuin että mielettömän idyllinen on tuo tislaamo!
Glenmorangie Astar ei missään tapauksessa ollut huono, mutta kovin jäi suppeaksi tuo kokemus … ei mainittavaa.
Tässä vaiheessa Niko päätti ottaa ohjat käsiinsä ja tarjosi allekirjoittaneelle 62% Nikka Single Caskia eikä olisi voinut paremmin kohdalleen osua! Tuoksu vei jo hieman huumaantuneen maistelijan silmät kieroon! Miten voikaan 62 prosenttinen tisle olla tuollaista linnunmaitoa?? Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä ne Japanialaiset osaa!! Tätä ei pysty kuvailemaan, se pitää kyllä itse kokea!
Viimeiseksi mutta ei taatusti vähäisimmäksi oli poistettavien listalta säästetty Karuizawa. Tässä seurassa tuoksu tuntui yllättäen suorastaan kukkealta, mutta kyllä se ”karusiwa” sieltä löytyi viimeistään maistettaessa. Karuizawa aukenikin tällä kertaa ihan uudella tavalla ”lempeästi” ja aiempaa monivivahteisemmin. Ilmeisesti täydellisen nautinnon saavuttaminen vaatii yli 60til% tisleen alle.
Luulenpa että noita viimeisiä makunautintoja on ainakin saman illan aikana enää hankala ylittää. Siksipä lienee paras lopettaa tähän ja lähteä iltalypsylle…
Timo (ja Niko)

tiistai 4. elokuuta 2009

Klubi-ilta





Kahdeksan Sieppoa kokoontui klubi-illan merkeissä nauttimaan viskeistä.
Marko oli käynyt matkalla Skotlannissa ja tuonnut tuliaisiksi viskipullon jota alettiin arvuuttelemaan. Viski oli erittäin tumma väriltään ja sai osakseen hyviä mainintoja. Sillä aikaa kun nautimme saamastamme viskistä ja yrittäessämme tunnistaa sitä piti Marko “road shown” ja esitti ottamiaan kuvia Islayn saarelta ja tietysti muutamasta tislaamosta. Lopuksi Marko paljasti viskin olevan Laudale 12 yo Adelphi.
Sitten siirryttiin varsinaiseen tastingiin. Kattauksessa oli,
  • Bunnahabhain Darec Ùr
  • Lagavulin 12 yo CS
  • Laphroaig 10 yo CS
  • Laphroaig 18 yo
  • Mystery ( Glengoyne 12 yo CS )
Kaikkia viskejä kehuttiin ja erityisesti pidettiin näistä tynnyrivahvuisista. Parhaimmaksi tämän kertaisessa erittäin tiukassa ja vaikeassa ( vaikea pisteyttää kun kaikki olivat hyviä viskejä ), kattauksessa pisteytettiin kymmenvuotias tynnyrivahvuinen Laphroaig.