Viskiä, haggista, lanttua ja lohta

Itselläni sana haggis sai mieleeni tulemaan epämiellyttävän näköisen ja tuoksuisen sisäelinruuan. Tämä mielipiteeni ei perustu mihinkään muuhun kuin lukemaani ja kuulemaani tietoon. Niinpä kun Mikkelin Viskisieppoklubi järjesti Robert Burns päivällisen, jossa eräänä tarjoamisena oli muunmuassa haggista, tarjosi tämä minulle mahdollisuuden korjata mielipiteitäni.
Tähän kenties perinteeksi tulevaan tilaisuuteen osallistui kymmenen viskin ystävää. Päivällinen aloitettiin alkumaljalla joka koostui kahdesta annoksesta. Viskin oli jostain kumman syystä klubimestarimme valinnut aivan peruskauraa olevan blendetin Hankey Bannisterin. Tässä erottui runollisesti ilmaistuna hento kusiaispesä tai niinkuin Leevi totesi “ei tämä ihan huono ole.” Mutta oluena oli sitten oiva 8,6% Sportteri.

Pruuvin Timo Hyöppinen esitteli meille illan ruokakattauksen. Alkuruuaksi viskimarinoitua lohta ja mangosinappikastiketta. Pääruuaksi Pruuvin Haggista ja lanttukakkua ja jälkiruuaksi suklaata, appelsiiniä ja viskikastiketta. Hän ei ollut aikaisemmin haggista tehnyt eikä sellaista maistanut, joten tästä muodostui “Etelä-savolaiseen” tapaan valmistettu.

Alkuruuan kanssa oli varattu Robert Burns Alea. Tämä olut oli oivallisen pehmää ja maistuvaa ruuan kanssa. Alkuruoka oli mahtava, lohi oli suorastaan suussasulava. Mutta sitten pääruoka saikin sanattomaksi. Ehkä sen teki aika voimakkaat ennakkoluulot mutta tämä haggis oli todella hyvää. Ja lanttukakku, ah voi… sehän vei aivan kielen mennessään. Maittavaan jälkiruokaan oli sitten hyvä lopettaa ruokailemisen osuus.

Ruuan ohessa oli tarjoiltu anCnoc 12 yo. Tämä viski yllättikin savuisuudellaan. Tätä viskiä olimme joskus aikaisemminkin maistaneet vaikka klubimestarimme väittikin muuta. Toisena viskinä oli Mackillop’s choice Millburn 1981 25yo sherry wood. Ja “ylimääräisenä” Mackillop’s choice Tormore 1992 15yo.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä yläkertaan keskustelemaan skotlantilaisesta runoudesta.

Robert Burns juhlapäivällinen

Tää kutsu on kaikille teille
naurusuisille veljille ja siskoille,

Ilman huolenhäivää
tulla juhlimaan syntymäpäivää!

Kuin saisitte piristysruiskeen
keskellä talvisen lumituiskeen

Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,

kun tarjolle tuodaan haggista
Ja juhlistetaan Burnsia!

Jos ystävykset nuo vekkulit
lopulta ottavatkin kekkulit,

ehtivät he ensin aromit haistaa
ja makuvivahteet tunnistaa.

Jo kuulla voi Sieppojen kuiskeen
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!

( Timo 2011)