Helmikuun alku Helsingissä on parhaimmillaan kirpeää pakkasta ja harmaata merta. Juuri siihen vuodenaikaan sopii täydellisesti Uisge – tapahtuma, jossa lasiin kaadetaan nestemäistä lämpöä ympäri Skotlantia ja maailmaa. Uisge ei ole pelkkä messu, vaan viskiharrastajien vuosittainen kohtaamispaikka: tislaamoita, riippumattomia pullottajia, maahantuojia, masterclasseja ja ennen kaikkea samanhenkistä porukkaa.
Salissa leijuu turvesavun, sherrytynnyrien ja tammikypsytyksen makea tuoksu. Jokaisella pöydällä on oma tarinansa – tislaamon historia, tynnyrivalinnat, vuosikerrat. Tasting-huoneissa puolestaan mennään pintaa syvemmälle: vertaillaan eri kypsytyksiä, kuunnellaan tarinoita tislaamoilta ja etsitään niitä harvinaisempia helmiä, joita ei tavallisesta Alkon hyllystä löydy.
Uisge on myös siitä hieno tapahtuma, että siellä ehtii oikeasti keskustella. Ei pelkkää maistelua, vaan ajatusten vaihtoa, mielipiteiden törmäyksiä ja yhteisiä oivalluksia. Siellä huomaa, miten moniulotteinen juoma viski on – ja miten eri tavoin me sitä koemme.
Saavuin suoraan junalla töistä Helsinkiin ja tavoitin sieppoparven ravintola Juovasta. Aikataulu oli napakka: kämpän avaimet saisimme vasta klo 16.00, ja minulla sekä Merillä oli ensimmäinen tasting jo klo 17.00. Ei siis aikaa turhalle hengailulle – reput selkään ja kohti majoitusta.
Timo oli varannut meille kämpän Hietalahdesta, ja se osoittautui oikein oivaksi valinnaksi. Tilaa riitti hyvin, ja löytyipä sieltä saunakin – tärkeä yksityiskohta viskiviikonlopussa. Ehdin hyvin ensimmäiseen varaukseeni, Elixir Distillers Masterclassiin.
Tastingista oli luontevaa siirtyä alakertaan ruokailemaan. Perjantain Sieppo-edustus oli kuuden hengen vahvuinen, joista viisi jatkoi vielä lauantaillekin – yksi joutui palaamaan arkeen meidän muiden jatkaessa makumatkaa.
Messusalissa mahtui hyvin kulkemaan, ja löytyipä sieltä muutama todellinen herkkupalakin. Illalla minulla ja Timolla oli vielä vuorossa Lindores Abbey Distilleryn tasting. Nämä alamaan viskit olivat hienovaraisia ja tasapainoisia – tyylikkäitä, ei päälle käyviä. Ajatus Skotlannin reissusta sai taas yhden uuden etapin kartalle.
Sieltä siirryimme parin pubin kautta majoitukseen – päivän analyysit jatkuivat vielä hetken ennen kuin uni vei voiton.
Lauantai alkoi ensimmäisellä tastingilla klo 15.15. Vuorossa oli oma lempitislaamoni, Edradour Distillery, joka juhlisti 200-vuotista taivaltaan komealla kattauksella.
22-vuotias amarone-tynnyrissä kypsytetty oli varsin maukas ja moniulotteinen. 35-vuotias puolestaan oli väriltään lähes mustaa – syvä, intensiivinen ja silti tasapainoinen. Sellainen lasillinen, jota ei kiirehdi.
Päivän toinen tasting oli Arran Distillery. Tämä tislaamo kyllä osaa asiansa. Laadukasta tekemistä ja selkeä oma tyyli – jälleen yksi kohde, joka on pakko lisätä Skotlannin matkasuunnitelmaan.
Uisge XIV tarjosi taas kaikkea sitä, mitä tältä viikonlopulta toivoikin: hyviä viskejä, parempaa seuraa ja muutaman uuden unelman tislaamovierailuista.
Kimmo
