27.12.2025 Mikkeli oli hiljainen, juuri sillä välipäiville ominaisella tavalla. Jouluaatoksi saatu lumi oli peittänyt maan kauniisti, mutta nyt siitä oli enää muistot jäljellä. Vuosi veti viimeisiään ja kaupunki tuntui ottavan hetken rennosti.
Kolme sieppoa saapui yksi kerrallaan Ravintola Domin nurkalle. Aloitusajaksi oli sovittu kello 17, ja suunnitelma oli yksinkertainen: pikkujoulut, tasting ja hyvä seura. Miska oli hoitanut oleellisen ja loihti meille kolmen viskin kattauksen: 21-vuotiaan Arranin, 14-vuotiaan port cask Tomatinin ja Glenmorangie Signetin.
Viskejä maisteltiin rauhassa ja mielipiteitä vaihdettiin sitä mukaa kun lasit tyhjenivät. Yksi löysi nahkaa, toinen hedelmiä. Juuri tämä tekee maistelusta parasta – ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisella oma näkemyksensä, ja kaikki kelpaavat.
Ilta eteni leppoisasti. Yksi viski vei ajatukset Islaylle, toinen vanhaan varastoon ja kolmas jonnekin lapsuuden takkatulen ääreen – tai ainakin sinne, missä mieli sillä hetkellä halusi olla. Muistiinpanoja ei tehty. Tämä ei ollut sellainen ilta.
Viskien laittaminen paremmuusjärjestykseen oli yllättävän hankalaa, sillä jokainen oli omalla tavallaan erinomainen. Järjestys oli silti pakko päättää. Voittajaksi nousi Tomatin neljällä pisteellä. Arran ylsi samaan pistemäärään, mutta jäi toiseksi vähäisempien kahden pisteen äänten vuoksi. Glenmorangie sijoittui kolmanneksi yhdellä pisteellä.
Kun Dom alkoi täyttyä, vedimme takit päälle ja siirryimme Holviin. Ulkona pakkanen nipisti hieman poskia, mutta askel oli kevyt. Holvissa pöytä odotti valmiina, ja viskin tilalle tuli hetkeksi ruoka ja viini. Seura vahvistui vielä yhdellä, kun Mia liittyi mukaan.
Juteltiin menneestä vuodesta: hyvistä pullonavajaisista, pienistä pettymyksistä, siitä yhdestä viskistä jota kukaan ei halunnut muistaa ja toisesta, jota ei koskaan unohdeta.
– Ensi vuonna sitten taas, joku totesi.
– Tietenkin, vastasi toinen, aivan kuin muuta vaihtoehtoa ei olisi ollutkaan.
Ilta ei päättynyt näyttävästi. Ei viimeistä maljaa eikä suuria puheita. Vain hyvä seura, Mikkelin talvi ja tunne siitä, että kaikki oleellinen oli juuri siinä hetkessä.
Kun tiet erosivat, jokainen tiesi saman asian: tämä ei ollut vain tasting. Tämä oli perinne.
Kiitos paikalla olleille mukavasta illasta!
Kimmo
(ai-avustuksella)
