Kaksi Sieppoveljeä olivat jo perjantaina nauttineet Uisgesta, mutta minä pääsin liittymään joukkoon vasta lauantaina.
Vanhalle päästyämme huomasin heti, että esittelijöitä oli selvästi vähemmän kuin aiemmin. Pohdimme, mistä tämä voisi johtua, ja mietimme, oliko syynä ehkä yhden kotimaisen viskiasiantuntijan asenteet tai jokin muu tekijä. Tämä jäi arvoitukseksi. Toki muutama esittelijä kritisoi järjestäjien toimintaa, tiedä sitten vaikuttiko tämä. Vähemmän esittelijöitä kuitenkin tarkoitti enemmän tilaa, ja samalla valitettavasti myös kävijöitä oli vähemmän kuin aiempina vuosina, joten tilaa oli runsaasti. Onko tämä koronan jälkivaikutusta vai jotain muuta? Itse toivoisin, että tilaisuus säilyisi ja että ihmiset löytäisivät taas paikan päälle. Toivottavasti myös esittelijöille tämä tapahtuma olisi houkutteleva.
Ennen ensimmäistä tastingia oli aikaa tutustua tarjontaan. Ensimmäisenä lasiini kaatui Aberlour 18yo, joka osoittautui erinomaiseksi tason asettajaksi illalle. Samalla tiskillä oli esillä myös Uisgen parhaaksi viskiksi valittu Redbreast 27yo. Pullo oli kuitenkin määrä avata vasta klo 17, ja arvelimme, ettei siitä riittäisi enää meille, sillä ensimmäinen tastingimme alkaisi juuri samaan aikaan.
Seuraavaksi suuntasimme Helsinki Distilleryn tiskille maistamaan Kuusikko blended maltia. Nimensä mukaisesti Kuusikko yhdistää kaikkien suomalaisten viskinvalmistajien tisleitä: Helsinki Distilleryn, Kyrön, Ägräksen, Teerenpelin, Valamon ja Beer Hunterin viskejä. Tuoksussa oli selviä kuusimaisia vivahteita, ja maku oli varsin miellyttävä, vaikkakin ruisviski puski hieman liikaa läpi. Ostaisinko tätä Alkosta 106 eurolla? Tämän maistelun perusteella en. Vaikka Kuusikossa on oma kuriositeettinsa, nauttisin mieluummin näiden tuottajien viskejä sellaisenaan.
Matka jatkui naapuritiskille, jossa oli tarjolla BlueWhite "Dálvi" blended malt. Tässä sekoituksessa pääosassa on Ben Nevisin tisle, ja tuotetta oli kehunut muun muassa Viskisieppo-bloggari, jolla ei sinänsä ole yhteyttä meidän viskikerhoomme. Hänen suosituksensa eivät kuitenkaan olleet tuulesta temmattuja, sillä Dálvi osoittautui varsin maistuvaksi elämykseksi.
Seuraavaksi oli vuorossa päivän ensimmäinen tasting, jonka järjesti Pikkulintu. Tastingin teemana oli Glenfarclas, ja sen piti heidän brand ambassadorinsa Kirstin MacDonald. Maistelun kattaus yllätti jo järjestyksellään: Glenfarclas 25yo, Glenfarclas 15yo Distillery Exclusive (59 %), Glenfarclas 9yo Kirchhellener Private Tasting Circle First Fill Oloroso Sherry Cask (55,1 %), Glenfarclas 18yo Sample 2000 ja Glenfarclas 29yo Summer 2021 (56,5 %).
Palasimme saliin jatkamaan maistelua. Suuntasin ensimmäisenä Teerenpelin tiskille ja aloitin maistamalla heidän "Akte" 11yo -viskiään. Se toi mieleeni Teerenpelin varhaisemman tuotannon, joka ei valitettavasti ole koskaan täysin iskenyt omaan makuuni. Sen sijaan heidän "Kulo" 7yo oli todellinen herkku. Tämä tisle oli myös tapahtuman tuomareiden valinta toiseksi parhaaksi viskiksi, eikä syyttä – makuelämys oli kaikin puolin upea.
Seuraavaksi siirryin Philippen tiskille, jossa maistoin norjalaisen Bivrost "Alfheim" -viskin. Se osoittautui varsin mallikelpoiseksi tisleeksi, joka yllätti positiivisesti. Maistoin myös Islayn uusimman tulokkaan, Ardnahoe "Inaugural Release" 5yo. Sen maku paljasti vielä nuoruuden kulmikkuuden, mutta potentiaali oli ilmeinen. Kypsyessään tämä tisle tulee varmasti haastamaan Islayn perinteisiä tislaamoja.
Toisena tastingina vuorossa oli Signatory Vintage Masterclass. Kattauksessa oli: Ben Nevis 9yo, Aberlour 2012 12yo, Aberfeldy 2013 10yo, Bunnahabhain 2013 11yo, Caol Ila 2013 10yo ja Highland Park 2006 18yo.
Signatory on itsenäinen pullottaja, joka valitsee huolella tynnyreitä eri tislaamoilta ja pullottaa ne omalla aikataulullaan, juuri silloin kun tisle on heidän mielestään parhaimmillaan. Tämä lähestymistapa tuo mukanaan ainutlaatuisia makuelämyksiä, sillä tisleet eivät ole sidottuja tislaamoiden omiin standardeihin.
Tastingin veti Kert Lipponen Barrel Rollersista, joka on suhteellisen nuori alkoholin maahantuoja kahden viskiharrastajan perustamana. Kert veti maistelun rennolla tyylillä, vaikka ajoittain hänen täytyi turvautua muistiinpanoihinsa viskeistä kertoessaan. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt maistelun nautintoa – itse tisleet olivat oikein maistuvia. Ehkäpä illan aikana nautittu alkoholimäärä vaikutti jo hieman makuarvioihin, mutta etenkin Bunnahabhain teki vaikutuksen.
Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Upeita viskejä tuli maisteltua, ja tapahtuman tunnelma oli mukavan rento, vaikka osallistujia ja esittelijöitä olikin aiempaa vähemmän. Toivon todella, että tämä perinne jatkuu, mutta se vaatii varmasti järjestelyorganisaatiolta kehitystyötä ja palautteen kuuntelua. Olisi hienoa, jos tapahtuma saisi jatkossakin houkuteltua paikalle monipuolisen valikoiman esittelijöitä ja viskin ystäviä.
Kiitos mukana olleille!
Kimmo
