2025 Vuosikokous

 

Vuosikokous pidettiin 24.2.2025 kuuden Siepon voimin Bar Domin tiloissa. Viskisieppojen menneellä kaudella oli tapahtumia ja hienoja hetkiä, joissa yhdistyi laadukas tisle, hyvä seura ja unohtumattomat kokemukset. Klubi-iltojen lisäksi järjestettiin merkittäviä tapahtumia, joista erityisesti mieleen jäivät Kotatasting 2024 Ketunniemessä huhtikuussa ja Alamaan kisat heinäkuussa.

UISGE2025-tapahtumassa kolmikko Mika, Kimmo ja Timo kävi tutustumassa uutuuksiin ja makumaailmoihin. Kauden aikana Sieppokolehdin rahatilanne pysyi vakaana, mutta Siepposalkku kaipaa täydennystä.

Tuleva kausi lupaa vähintäänkin yhtä paljon jännittäviä hetkiä ja uusia makuelämyksiä. Kauden käynnistää St. Patrick’s -juhla maaliskuussa, jota seuraavat Kotatasting ja Alamaan kisat Ketunniemessä. Kesän jälkeen ohjelmassa on saunailta sekä syksyinen Ruskaa & Viskia -yöreissu. Perinteeksi muodostunut keilailumestaruus ratkaistaan jälleen joulukuussa ennen vuoden päättävää pikkujoulua. Tammikuussa 2026 nostetaan malja Robert Burnsille, ja keväällä odottaa yksi kauden kohokohdista – viskisieppojen Skotlannin matka!

Klubi-iltojen osalta jatketaan tuttuun tapaan parillisten kuukausien ensimmäisenä maanantaina, mutta joustavuutta lisätään, jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan. Toimihenkilöiden osalta päätettiin pitää kokoonpano ennallaan. Kimmo jatkaa klubimestarina, Jukka avustaa varamestarina, ja epävirallisena toiminnanjohtajana jatkaa Niko, joka hoitaa myös Facemaster- ja Nestmaster-pestit. Webmasterin roolissa jatkaa Kimmo, ja Alamaankisamastereina toimivat Timo ja Tuire.

Vapaassa keskustelussa nousi esiin klubin kehittäminen ja teemojen lisääminen iltoihin. Tavoitteena on tehdä tapahtumista entistäkin elämyksellisempiä ja syventää viskiharrastusta monipuolisin sisällöin.

Kokouksen jälkeen pidimme tastingin, jossa Mika oli valinnut kolme Kilchomanin tynnyrivahvuista tislettä: Kilchoman Batch Strength Tour Edition, Cask Strength Sanaig ja Bourbon Barrel Small Batch Turve. Maisteluun liittyivät myös Eetu ja Mikko, joten yhteensä kahdeksan henkeä osallistui kokemukseen.

Kaikki kolme tislettä osoittautuivat erinomaisiksi ja yllättävän pehmeiksi tynnyrivahvuisiksi. Keskustelu kävi vilkkaana tuotteiden eroista ja makumieltymyksistä.

Sanaig vei voiton tämän kattauksen osalta saaden 13 pistettä, kun taas Batch Strength sai 7 ja Bourbon Barrel 4 pistettä. Ilta oli mitä mainioin – oli ilo pitkästä aikaa maistella ja keskustella viskeistä hyvässä seurassa.

Viskisieppojen tulevaisuus näyttää valoisalta – nostakaamme siis lasit ja jatkakaamme kohti uusia seikkailuja! Slàinte!

2025 Uisge

 

Kaksi Sieppoveljeä olivat jo perjantaina nauttineet Uisgesta, mutta minä pääsin liittymään joukkoon vasta lauantaina.

Vanhalle päästyämme huomasin heti, että esittelijöitä oli selvästi vähemmän kuin aiemmin. Pohdimme, mistä tämä voisi johtua, ja mietimme, oliko syynä ehkä yhden kotimaisen viskiasiantuntijan asenteet tai jokin muu tekijä. Tämä jäi arvoitukseksi. Toki muutama esittelijä kritisoi järjestäjien toimintaa, tiedä sitten vaikuttiko tämä. Vähemmän esittelijöitä kuitenkin tarkoitti enemmän tilaa, ja samalla valitettavasti myös kävijöitä oli vähemmän kuin aiempina vuosina, joten tilaa oli runsaasti. Onko tämä koronan jälkivaikutusta vai jotain muuta? Itse toivoisin, että tilaisuus säilyisi ja että ihmiset löytäisivät taas paikan päälle. Toivottavasti myös esittelijöille tämä tapahtuma olisi houkutteleva.

Ennen ensimmäistä tastingia oli aikaa tutustua tarjontaan. Ensimmäisenä lasiini kaatui Aberlour 18yo, joka osoittautui erinomaiseksi tason asettajaksi illalle. Samalla tiskillä oli esillä myös Uisgen parhaaksi viskiksi valittu Redbreast 27yo. Pullo oli kuitenkin määrä avata vasta klo 17, ja arvelimme, ettei siitä riittäisi enää meille, sillä ensimmäinen tastingimme alkaisi juuri samaan aikaan.

Seuraavaksi suuntasimme Helsinki Distilleryn tiskille maistamaan Kuusikko blended maltia. Nimensä mukaisesti Kuusikko yhdistää kaikkien suomalaisten viskinvalmistajien tisleitä: Helsinki Distilleryn, Kyrön, Ägräksen, Teerenpelin, Valamon ja Beer Hunterin viskejä. Tuoksussa oli selviä kuusimaisia vivahteita, ja maku oli varsin miellyttävä, vaikkakin ruisviski puski hieman liikaa läpi. Ostaisinko tätä Alkosta 106 eurolla? Tämän maistelun perusteella en. Vaikka Kuusikossa on oma kuriositeettinsa, nauttisin mieluummin näiden tuottajien viskejä sellaisenaan.

Matka jatkui naapuritiskille, jossa oli tarjolla BlueWhite "Dálvi" blended malt. Tässä sekoituksessa pääosassa on Ben Nevisin tisle, ja tuotetta oli kehunut muun muassa Viskisieppo-bloggari, jolla ei sinänsä ole yhteyttä meidän viskikerhoomme. Hänen suosituksensa eivät kuitenkaan olleet tuulesta temmattuja, sillä Dálvi osoittautui varsin maistuvaksi elämykseksi.

Seuraavaksi oli vuorossa päivän ensimmäinen tasting, jonka järjesti Pikkulintu. Tastingin teemana oli Glenfarclas, ja sen piti heidän brand ambassadorinsa Kirstin MacDonald. Maistelun kattaus yllätti jo järjestyksellään: Glenfarclas 25yo, Glenfarclas 15yo Distillery Exclusive (59 %), Glenfarclas 9yo Kirchhellener Private Tasting Circle First Fill Oloroso Sherry Cask (55,1 %), Glenfarclas 18yo Sample 2000 ja Glenfarclas 29yo Summer 2021 (56,5 %).

Kirstinin esitystä oli ilo kuunnella, ja hänen asiantuntemuksensa toi tastingiin lisäsyvyyttä. Kaikki maisteltavat tisleet olivat kerrassaan upeita, mutta erityisesti kolmas näyte kiinnitti huomioni. Sen väri oli poikkeuksellisen tumman ruusunpunainen, lähes musta – niin intensiivinen, että mieleen nousi ajatus, oliko tynnyriin tarkoituksella jätetty hieman sherryä. Tämä yksityiskohta jäi askarruttamaan.

Palasimme saliin jatkamaan maistelua. Suuntasin ensimmäisenä Teerenpelin tiskille ja aloitin maistamalla heidän "Akte" 11yo -viskiään. Se toi mieleeni Teerenpelin varhaisemman tuotannon, joka ei valitettavasti ole koskaan täysin iskenyt omaan makuuni. Sen sijaan heidän "Kulo" 7yo oli todellinen herkku. Tämä tisle oli myös tapahtuman tuomareiden valinta toiseksi parhaaksi viskiksi, eikä syyttä – makuelämys oli kaikin puolin upea.

Seuraavaksi siirryin Philippen tiskille, jossa maistoin norjalaisen Bivrost "Alfheim" -viskin. Se osoittautui varsin mallikelpoiseksi tisleeksi, joka yllätti positiivisesti. Maistoin myös Islayn uusimman tulokkaan, Ardnahoe "Inaugural Release" 5yo. Sen maku paljasti vielä nuoruuden kulmikkuuden, mutta potentiaali oli ilmeinen. Kypsyessään tämä tisle tulee varmasti haastamaan Islayn perinteisiä tislaamoja.

 

Toisena tastingina vuorossa oli Signatory Vintage Masterclass. Kattauksessa oli: Ben Nevis 9yo, Aberlour 2012 12yo, Aberfeldy 2013 10yo, Bunnahabhain 2013 11yo, Caol Ila 2013 10yo ja Highland Park 2006 18yo.

Signatory on itsenäinen pullottaja, joka valitsee huolella tynnyreitä eri tislaamoilta ja pullottaa ne omalla aikataulullaan, juuri silloin kun tisle on heidän mielestään parhaimmillaan. Tämä lähestymistapa tuo mukanaan ainutlaatuisia makuelämyksiä, sillä tisleet eivät ole sidottuja tislaamoiden omiin standardeihin.

 

Tastingin veti Kert Lipponen Barrel Rollersista, joka on suhteellisen nuori alkoholin maahantuoja kahden viskiharrastajan perustamana. Kert veti maistelun rennolla tyylillä, vaikka ajoittain hänen täytyi turvautua muistiinpanoihinsa viskeistä kertoessaan. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt maistelun nautintoa – itse tisleet olivat oikein maistuvia. Ehkäpä illan aikana nautittu alkoholimäärä vaikutti jo hieman makuarvioihin, mutta etenkin Bunnahabhain teki vaikutuksen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Upeita viskejä tuli maisteltua, ja tapahtuman tunnelma oli mukavan rento, vaikka osallistujia ja esittelijöitä olikin aiempaa vähemmän. Toivon todella, että tämä perinne jatkuu, mutta se vaatii varmasti järjestelyorganisaatiolta kehitystyötä ja palautteen kuuntelua. Olisi hienoa, jos tapahtuma saisi jatkossakin houkuteltua paikalle monipuolisen valikoiman esittelijöitä ja viskin ystäviä.

Kiitos mukana olleille!

Kimmo

 

Viikko 49

 

Maanantaina 2.12 oli sovittu Sieppokeilaus, mutta kaikilla muilla paitsi Nikolla ja minulla olisi ollut muuta menoa, niinpä päätimme Nikon kanssa viettää klubi-illan Domin mukavan valikoiman äärellä.

Domissa seuraamme liittyi kaksi Sieppoa lisää ja mukava ilta jutusteluineen ja tisleineen meni nopeasti.

Aloitin iltani Arbeg Heavy Vapours Fèis Ìle 2023 tisleellä. Tämä oli savuinen mielyttävä viski, joskin olen parempiakin Ardbegeja nauttinut. Seuraava tisle Kyrö Sauna Stories No1. Tämä on kypsytetty ex-bourbon että jamaikalaisissa Planterayn rommitynnyreissä. Oikein oiva juotava, en saanut kyllä tuota rommia esille. Viimeisenä nauttamani oli Glenfarclas 105 Suomi-Finland 1917-2022. Tämä vielä usemman maistelun jälkeenkin vielä säväyttää moniuloitteisella mauallaan!

Torstaina sitten pidin maistelu tuokion Rantakylän Big Bandin pikkujouluhin osallistuville seitsemälle henkilölle. Itsekin soitan samassa bändissä! Heille olin suunnitellut "helpon" kattauksen. Tamnavulin Sherry Cask, Highland Park 12 ja Valamon kirkkoviinitynnyrissä kypsytetyn. 

Siinä tuli kerrottua tislaamoista sekä viskin historiasta, että valmistuksesta. Osanottajat pitivät tilaisuudesta ja heidän mielestään paras viski tänään tässä kattauksessa oli Valamo.

Tänään vietämme Suomen itsenäisyyttä ja sen kunniaksi nautin varmaankin illalla jonkin mukavan viskin. Ja sitten onkin valmistauduttava huomiseen. Tarkoitus kokoontua viime toukokuun Skotlannin reissun porukalla ja toivon mukaan saunomaan tulee muitakin Sieppoja! Ehkä muutama tislekin nautitaan....

Kimmo

2024 Ruskaa&Viskiä vol 3

Mika, oliko sinulla mielessä kun viskiklubia perustit, että kävelisit keskellä märkää metsää Ilomantsissa viskin takia? 

Eipä tuo mieleen tullut. Ja kun sosiaali- ja terveysministeriökin on sitä mieltä, että näissä väkevissä alkoholituotteissa on vain haittoja. Mutta niin me reippaillaan mukavassa porukassa keskellä metsää! 

Tänä vuonna ei minulla ollut mahdollisuutta lähteä Lappiin vaeltamaan (ei lomapäiviä), niin aloin miettiä lyhyempää reissua. Mika oli Skotlannin reissulla ilmaissut halunsa lähteä maastoon, joten esitin asian hänelle ja siitä se sitten lähti. Houkuttelimme vanhalla teemalla "Ruskaa&Viskiä" Mikkelin Viskisieppoklubin jäseniä matkaan ja meitä oli sitten neljän hengen ryhmä lähdössä.

Kohteeksi tuli Ilomantsi. Ensinnäkin ajomatkaan ei mene pitkään. Ja toiseksi tiesin entuudestaan, että kohteessa olisi hienot maisemat ja lisäksi Ilomantsissa on sotahistoria hienosti otettu mukaan matkailuun.

Torstai aamuna 26.9.2024 Mika kurvasi autollaan pihalleni mukana Jukka ja Metu. Tästä se tämä reissu sitten alkaisi. Ajoimme kohti Ilomantsia pysähtyen Karvion kanavan Nesteelle kahville ja Joensuun ABC:lle lounaalle. Kiirehän meillä ei ollut. Olimme sopineet Ryynäsen Askon kanssa tulevamme Hermannin viinitilalle noin kahden maissa. 

Yhdeltä olimme majoituksemme edessä ja saimme varusteemme mukavasti sisälle. Kävelymatkaa tästä ei ollut kuin 15 minuuttia Hermannin viinitilalle.

Hermannin Viinitila on Suomen vanhin viinitila. Alan uranuurtajat Timo Kettunen, Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat PeltoHermanni Oy:n 1989 ja keskittyivät kotimaisen viinitila-ajatuksen eteenpäin viemiseen seuraavien vuosien aikana. Alkoholilain muutos vuonna 1995 mahdollisti marjaviinien valmistuksen ohella myös niiden myynnin. Hermannin Viinitilan toiminta on laajentunut voimakkaasti viime vuosina.

Hermannin ja Valamon luostarin yhdessä perustaman Valamon Viinihermannin kanssa nämä viinitilat hallitsevat huomattavaa osaa Suomen tilaviinimarkkinoista

Olimme sovittuun aikaan Hermannin viinitilalla ja Asko otti meidät vastaan. Aluksi hän kertoi viinitilan historiaa sekä heidän valikoimaansa. Saimme maistettavaksi Kajo lakkalikööriä. En ole makean alkoholin ystävä, mutta tämä maistui hyvinkin raikkaalle eikä äitelän makealle. Tätä voisi maistella enemmänkin.

 

Lähdimme kiertämään tuotantotiloihin, missä olikin saksaan menevä glögierä pullotuksessa. Asko antoi meille maistiaiset savuisesta, noin seitsemän vuoden ikäisestä  tisleestä suoraan tynnyristä.

Olipa se suunmukaista! Hermannilla tehty kierros oli mahtava. Asko osasi kertoa asioista mukavalla pohjoiskarjalaisella murteella varsin lennokkaasti. Aika meni sukkelaan. Saimme myös tietää, että hän pitää illalla tietovisaa Ilomantsin ainoassa pubissa. Sieltähän sitten illalla itsemme löydettiin. Tietomme ei aivan kärkisijoille mahdollistanut, mutta ilta meni mukavasti.

Olimme suunnitelleet sääennustetta katsoen reissumme siten, että lauantaina käymme kävelemässä varsinaisen "vaelluksen" ja perjantaina käymme autolla tutustumassa lähikohteisiin.

Ajoimme noin 40 kilometrin päähän Hattuvaaraan, missä löytyy taistelijan taival. Taistelijan taival on n. 1,5 km:n pituinen polku missä on 13 selostustaulua kertomassa 1./HRR taistelusta 30.7.1944. Hiljaiseksi veti! 

Hattuvaarasta ajoimme Möhkön ruukkikylään.

Suomen itäisin kylä Möhkö sijaitsee Koitajoen kainalossa Ilomantsissa. Koko kylä muotoutui aikoinaan Suomen suurimpiin kuuluneen järvimalmiruukin ympärille.

Möhkön ainutlaatuisesta kulttuuriympäristöstä löytyy rakennuksia, teollisuushistoriallisia jäänteitä, muistoja sotahistoriasta, sotatulokaskasveja ja kaunista luontoa. Ruukin näyttelyt sijaitsevat päärakennuksessa Pytingissä ja ruukinaikaisessa kaupparakennuksessa Ambarissa.

Ruukilla on myös Museoviraston restauroima ainutlaatuinen kanavajärjestelmä ja vanhassa asuntoproomussa Mantassa palvelee savottakahvila Möhkön Manta. Koitajoen kuohujen rannalla sijaitsee ruukin vanha paja, jossa järjestetään kesäisin taontanäytöksiä. Laajalla ruukin alueella kiertelee Lemmenpolku, joka johdattaa kulkijan Lotinankoskelle ja Möhkön Arboretumiin.

Maaselän kannakselta alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi Ilomantsin Öykkösenvaaraan heinäkuun lopulla 1944. Suomalaisten voittoon päättyneen jatkosodan viimeisen suurtaistelun jälkeen rintamalinja oli aselevon alkaessa useita kilometrejä nykyisen rajan itäpuolella.

Lauantai aamuksi olimme tilanneet taksin viemään meidän Petkeljärven kansallispuistoon Petraniemeen.

 Jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten Ilomantsin alueelle muodostui lyhytaikainen vetäytyvän jään patoama jääjärvi. Tämä Ilomantsin jääjärvi peitti myös nykyisen Petkeljärven alueen. Mannerjään sulettua jääjärvi purkautui ja alueen nykyiset järvet muodostuivat.

Lähdimme kävelemään Taitajan taivalta pitkin. Polku meni hienossa kangasmaastossa noudatellen harjujonoa.

Säätiedotuksen mukaisesti kymmenen maissa alkoi satamaan. Onneksi sade ei kestänyt pitkään.

Mutta vaikka satoi, niin maisemat olivat upeammat kuin olin ajatellut. Sielu lepäsi näissä pohjoiskarjalaisissa maisemissa. Keuhkot ahmivat raikasta ja puhdasta ilmaa. Ah! Kyllä on mukavaa!

Meillä oli mukana pieni pullo kirkkoviinitynnyrissä kypsytettyä noin seitsemänvuotiasta viskiä (64,7%). Miten se onkin, että tallaisissa maisemissa aistit herkistyy ja tisle oli aivan mahtavaa!

Taitajan taipaleella on laavuja sopivin välimatkoin, Keltasilmä, Tetrijärvi ja Hiisilampi. Hiislammen laavulta olisi taival vielä jatkunut, mutta me käännyimme kohti Ilomantsia.

Kilometrejä tuli 24,4 ja aikaa meillä meni kaikkiaan reilu yhdeksän tuntia. Vajaa kuusi tuntia olimme liikkeellä.

Sunnuntaina ajoimme takaisin kotiin pysähtyen Valamossa sekä Varkaudessa.

Reissu oli mahtava! Kiitos mukana olleille!

Kimmo

2024 Skotlanti

Kesäkuussa 2023 Sieppo Kimmo sattui avaamaan keskustelun työmaallaan Skotlannin matkasta. Siitähän muutama hänen työkaverinsa innostui ja matkan valmistelu alkoi. Matkahan olisi Kimmon eläkkeelle jäänti reissu ja ajankohta 13.-18.5.2024 . Heinäkuun alamaankisoissa tuli matka puheeksi Sieppo Mikan kanssa ja yhden miehen/Siepon vajaus tuli täytettyä.

Kimmolta syntyi reittisuunnitelma seurueen toiveiden mukaisesti ja hän varasi etukäteen majoitukset.

13.5 sitten lensimme iltakoneella Edinburghiin. Ensimmäinen yön vietimme n. 20 minuutin ajomatkan päässä lentokentältä.

Falkirkissa ajoimme Rosebankin uuden tislaamon ohitse. Aikataulumme ei sallinnut parempaa tutustumista tislaamoon. 

Edradourin tislaamoon ei tänä vuonna vieraat päässeet tutustumaan työvoimaongelmien takia. Kävimme kuitenkin sitäkin katsomassa ja piipahdimme Blair Atholin tislaamon vierailukeskuksessa.

Dalwhinnieltä olimme varanneet peruskierroksen. Tämä kierros oli hieman pettymys. Kierroksen pitäjä oli intialaissyntyinen ja informaatio oli hyvinkin yleisluontoinen. Mutta tästä saivat joukkomme kaksi "aloittelijaa" hyvän pohjan.

Kolmantena päivänä oli tarkoituksenamme oli käydä kierroksella Speyside Cooperagella, mutta kierrokset olisi pitänyt varata netistä aikaisemmin. Ne olivat täynnä! Sieppo Kimmo sai kuitenkin puhumalla meidät pariksi minuutiksi katsomaan työpajan puolelle.

Koska kierros tynnyrikorjaamossa ei onnistui tapoimme aikaa pyörähtämällä Dufftownin kautta Benriachin vierailukeskukseen.

Glen Moraylta olimme varanneet Heritage kierroksen. Tämä kierros oli hyvä! Kierroksella oli hyvin aikaa tutustua Glen Morayn prosessiin sekä tynnyrin vaikutukseen.

Matkan neljäntenä päivänä oli vuorossa Tamnavulinin tislaamo. Tämä tislaamohan ei normaalisti ota vieraita vastaan. Tamnavulin aloitti toimintansa 1966 ja lopetti 1995. Nykyisen toimintansa tislaamo aloitti 2007. Joten melko uusi tislaamo kyseessä. Tutustuimme tislaamon päällikön johdolla vanhaan vierailukeskukseen, joka oli vuoden 1995 jäljiltä. Kiersimme tislamoon ja varastolla nautimme suoraan tynnyristä 16 vuotta kypsynyttä Tamnavulinia. Tämä oli varsin herkkua! Saimme maistaa myös heidän new makea, oli kyllä varsin hedelmäinen ja maistuva! 

Tästä matka sitten jatkui Loch Nessin kautta Fort Williamiin.

Matkalla lentokentälle piipahdimme vielä Glengoynen tislaamon vierailukeskuksessa. Sitten muut lähtivät Suomeen ja Sieppo Kimmo jäi vielä viikoksi kiertelemään Skotlantia.

Kimmo kävi kierroksella Taliskerilla,

Ja Torabhaigilla.

Skotlannin matka ei pelkästään ollut viskitislaamoilla käyntiä vaan tutustuimme myöskin seuraaviin kohteisiin,

- Falkirk Wheel

- Antoniuksen valli

- Bannockburnin taistelu

- Stirlingin linna

- Ruthven Baracks

- Elginin katedraali

- Burgheadin kaivo

- Drumin linna

- Fort George

- Cullodenin taistelu

- Urguhartin linna

- Caledonian kanava

- Commando memorial

Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää, mutta parhaimman ruuan saimme Invernessissa teollisuusalueella Dankoolin grillivaunusta.

 

Matka onnistui loistavasti osallistujien mielestä ja eikun suunnittelemaan seuraavaa matkaa.....

 

Tunnelmapala vielä videon muodossa,

 

Kimmo

2024 huhtikuu klubi-ilta

Olipa mukava klubi-ilta eilen. Paikalla oli kuusi Sieppoa ja keskustelu soljui aiheesta toiseen. Toki pääasiana oli viski, kuten asiaan kuuluikin. 

Aloitin iltani nauttimalla Highland Park Highland Park 10yo 40% Viking Scars. Tämä viski ei aivan yllä aikaisempien HP viskien tasolle, mutta oikein hyvä "aloitus" viski. Tästä löytyy hieman savuisuutta, hunajan makeutta, vaniljaa sekä pippurisuutta. Lyhyehkö jälkimaku.

Seuraavana vuorossa Kilchoman PX Sherry cask matured 50%. Tämä makean savuinen tisle sopii minun makuuni, jälkimaku kestää ja muuntuu mielenkiintoisesti.

Viimeisenä Glenfarclas 105 Suomi pullote 60%. Tähän olikin mukava päättää tämä ilta. Itselläni ei tisleen alkoholipitoisuus nouse liian voimakkaasti esille. Maku on sitten mahtava ja täyteläinen, oikean ilotulitus suussa. Ostaisinko pullon, kyllä mutta Alko on tämänkin noteerannut 225€ arvoiseksi. Joten sen puoleen saa jäädä minulta sinne hyllylle.

Illan keskusteluissa nousi myös hyviä ajatuksia toteutettavaksi tälle vuodelle. Seuraava tapahtuma meillä onkin 27.4 perinteinen kota tasting, mistä itse valitettavasti joudun jäämään pois tänäkin vuonna. 

Kiitos illasta osallistujille.

Kimmo

 

2024 Vuosikokous

 

Vuosikokous pidettiin kuuden siepon voimin. Normaalisti kokous on pidetty helmikuun puolella, mutta nyt oli haastavaa löytää ajankohta, joka sopisi meidän aktiivisille jäsenille. Meillä on 26 jäsentä listoilla, näistä aktiivisesti osallistuu klubin toimintaan vajaa 10 sieppoa. Klubin WhatsApp ryhmässä meitä on 14 jäsentä ja siellä ilmoittelu tapahtumista on aktiivisinta. Jos olet klubin hiljaisia jäseniä ja haluat ryhmään, niin pistä viestiä viskisieppoklubi(at)gmail.com.

Olin hyvissä ajoin ravintola Domissa ja sieltä löytyi lasiin Ardbegin viime vuonna lanseerama Anthology sarjan ensimmäinen pullote Ardbeg Anthology 13 years - The Harpy's tale. Tässä sarjassa tulee Ardbegilta eri tynnyreissä viimeisteltyjä viskejä, tynnyreissä mitä tämä tislaamo ei ole aikaisemmin käyttänyt. Tämä 13 vuotias on kypsynyt Bourbon ja Sauternes tynnyreissä. Maku on kyllä selkeästi erilainen kuin mitä olen Ardbegissa tottunut, mutta hyvin mielyttävä. Mausta löytyy nahkaa, turvetta, jodia, eukalyptusta ollen yllättävän makea. Jälkimaku on viipyilevä ja tuo vielä uusia makuja tullessaan. Tuon voisi ostaa kotihyllyyn, mutta Alkon hinta 174€ on aikamoinen hidaste.

Itse kokouksessa oli hyvää keskustelua Klubista ja sen tulevaisuudesta. Tänä vuonna järjestetään perinteiset tapahtumat,

- 16.3 St Patrick's day

- 27.4 Kota tasting

- 20.7 Alamaan kisat

- 27.12 Pikkujoulut

Toki muitakin tapahtumia on tulossa.

Klubimestari vaihtui kuin Jukalla tuli 2 vuotta täyteen ja allekirjoittanut on uusi Klubimestari. Muut toimihenkilöt pysyivät samoina.

Kiitos ja kumarrus,

Kimmo