2024 Ruskaa&Viskiä vol 3

Mika, oliko sinulla mielessä kun viskiklubia perustit, että kävelisit keskellä märkää metsää Ilomantsissa viskin takia? 

Eipä tuo mieleen tullut. Ja kun sosiaali- ja terveysministeriökin on sitä mieltä, että näissä väkevissä alkoholituotteissa on vain haittoja. Mutta niin me reippaillaan mukavassa porukassa keskellä metsää! 

Tänä vuonna ei minulla ollut mahdollisuutta lähteä Lappiin vaeltamaan (ei lomapäiviä), niin aloin miettiä lyhyempää reissua. Mika oli Skotlannin reissulla ilmaissut halunsa lähteä maastoon, joten esitin asian hänelle ja siitä se sitten lähti. Houkuttelimme vanhalla teemalla "Ruskaa&Viskiä" Mikkelin Viskisieppoklubin jäseniä matkaan ja meitä oli sitten neljän hengen ryhmä lähdössä.

Kohteeksi tuli Ilomantsi. Ensinnäkin ajomatkaan ei mene pitkään. Ja toiseksi tiesin entuudestaan, että kohteessa olisi hienot maisemat ja lisäksi Ilomantsissa on sotahistoria hienosti otettu mukaan matkailuun.

Torstai aamuna 26.9.2024 Mika kurvasi autollaan pihalleni mukana Jukka ja Metu. Tästä se tämä reissu sitten alkaisi. Ajoimme kohti Ilomantsia pysähtyen Karvion kanavan Nesteelle kahville ja Joensuun ABC:lle lounaalle. Kiirehän meillä ei ollut. Olimme sopineet Ryynäsen Askon kanssa tulevamme Hermannin viinitilalle noin kahden maissa. 

Yhdeltä olimme majoituksemme edessä ja saimme varusteemme mukavasti sisälle. Kävelymatkaa tästä ei ollut kuin 15 minuuttia Hermannin viinitilalle.

Hermannin Viinitila on Suomen vanhin viinitila. Alan uranuurtajat Timo Kettunen, Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat PeltoHermanni Oy:n 1989 ja keskittyivät kotimaisen viinitila-ajatuksen eteenpäin viemiseen seuraavien vuosien aikana. Alkoholilain muutos vuonna 1995 mahdollisti marjaviinien valmistuksen ohella myös niiden myynnin. Hermannin Viinitilan toiminta on laajentunut voimakkaasti viime vuosina.

Hermannin ja Valamon luostarin yhdessä perustaman Valamon Viinihermannin kanssa nämä viinitilat hallitsevat huomattavaa osaa Suomen tilaviinimarkkinoista

Olimme sovittuun aikaan Hermannin viinitilalla ja Asko otti meidät vastaan. Aluksi hän kertoi viinitilan historiaa sekä heidän valikoimaansa. Saimme maistettavaksi Kajo lakkalikööriä. En ole makean alkoholin ystävä, mutta tämä maistui hyvinkin raikkaalle eikä äitelän makealle. Tätä voisi maistella enemmänkin.

 

Lähdimme kiertämään tuotantotiloihin, missä olikin saksaan menevä glögierä pullotuksessa. Asko antoi meille maistiaiset savuisesta, noin seitsemän vuoden ikäisestä  tisleestä suoraan tynnyristä.

Olipa se suunmukaista! Hermannilla tehty kierros oli mahtava. Asko osasi kertoa asioista mukavalla pohjoiskarjalaisella murteella varsin lennokkaasti. Aika meni sukkelaan. Saimme myös tietää, että hän pitää illalla tietovisaa Ilomantsin ainoassa pubissa. Sieltähän sitten illalla itsemme löydettiin. Tietomme ei aivan kärkisijoille mahdollistanut, mutta ilta meni mukavasti.

Olimme suunnitelleet sääennustetta katsoen reissumme siten, että lauantaina käymme kävelemässä varsinaisen "vaelluksen" ja perjantaina käymme autolla tutustumassa lähikohteisiin.

Ajoimme noin 40 kilometrin päähän Hattuvaaraan, missä löytyy taistelijan taival. Taistelijan taival on n. 1,5 km:n pituinen polku missä on 13 selostustaulua kertomassa 1./HRR taistelusta 30.7.1944. Hiljaiseksi veti! 

Hattuvaarasta ajoimme Möhkön ruukkikylään.

Suomen itäisin kylä Möhkö sijaitsee Koitajoen kainalossa Ilomantsissa. Koko kylä muotoutui aikoinaan Suomen suurimpiin kuuluneen järvimalmiruukin ympärille.

Möhkön ainutlaatuisesta kulttuuriympäristöstä löytyy rakennuksia, teollisuushistoriallisia jäänteitä, muistoja sotahistoriasta, sotatulokaskasveja ja kaunista luontoa. Ruukin näyttelyt sijaitsevat päärakennuksessa Pytingissä ja ruukinaikaisessa kaupparakennuksessa Ambarissa.

Ruukilla on myös Museoviraston restauroima ainutlaatuinen kanavajärjestelmä ja vanhassa asuntoproomussa Mantassa palvelee savottakahvila Möhkön Manta. Koitajoen kuohujen rannalla sijaitsee ruukin vanha paja, jossa järjestetään kesäisin taontanäytöksiä. Laajalla ruukin alueella kiertelee Lemmenpolku, joka johdattaa kulkijan Lotinankoskelle ja Möhkön Arboretumiin.

Maaselän kannakselta alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi Ilomantsin Öykkösenvaaraan heinäkuun lopulla 1944. Suomalaisten voittoon päättyneen jatkosodan viimeisen suurtaistelun jälkeen rintamalinja oli aselevon alkaessa useita kilometrejä nykyisen rajan itäpuolella.

Lauantai aamuksi olimme tilanneet taksin viemään meidän Petkeljärven kansallispuistoon Petraniemeen.

 Jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten Ilomantsin alueelle muodostui lyhytaikainen vetäytyvän jään patoama jääjärvi. Tämä Ilomantsin jääjärvi peitti myös nykyisen Petkeljärven alueen. Mannerjään sulettua jääjärvi purkautui ja alueen nykyiset järvet muodostuivat.

Lähdimme kävelemään Taitajan taivalta pitkin. Polku meni hienossa kangasmaastossa noudatellen harjujonoa.

Säätiedotuksen mukaisesti kymmenen maissa alkoi satamaan. Onneksi sade ei kestänyt pitkään.

Mutta vaikka satoi, niin maisemat olivat upeammat kuin olin ajatellut. Sielu lepäsi näissä pohjoiskarjalaisissa maisemissa. Keuhkot ahmivat raikasta ja puhdasta ilmaa. Ah! Kyllä on mukavaa!

Meillä oli mukana pieni pullo kirkkoviinitynnyrissä kypsytettyä noin seitsemänvuotiasta viskiä (64,7%). Miten se onkin, että tallaisissa maisemissa aistit herkistyy ja tisle oli aivan mahtavaa!

Taitajan taipaleella on laavuja sopivin välimatkoin, Keltasilmä, Tetrijärvi ja Hiisilampi. Hiislammen laavulta olisi taival vielä jatkunut, mutta me käännyimme kohti Ilomantsia.

Kilometrejä tuli 24,4 ja aikaa meillä meni kaikkiaan reilu yhdeksän tuntia. Vajaa kuusi tuntia olimme liikkeellä.

Sunnuntaina ajoimme takaisin kotiin pysähtyen Valamossa sekä Varkaudessa.

Reissu oli mahtava! Kiitos mukana olleille!

Kimmo

2024 Skotlanti

Kesäkuussa 2023 Sieppo Kimmo sattui avaamaan keskustelun työmaallaan Skotlannin matkasta. Siitähän muutama hänen työkaverinsa innostui ja matkan valmistelu alkoi. Matkahan olisi Kimmon eläkkeelle jäänti reissu ja ajankohta 13.-18.5.2024 . Heinäkuun alamaankisoissa tuli matka puheeksi Sieppo Mikan kanssa ja yhden miehen/Siepon vajaus tuli täytettyä.

Kimmolta syntyi reittisuunnitelma seurueen toiveiden mukaisesti ja hän varasi etukäteen majoitukset.

13.5 sitten lensimme iltakoneella Edinburghiin. Ensimmäinen yön vietimme n. 20 minuutin ajomatkan päässä lentokentältä.

Falkirkissa ajoimme Rosebankin uuden tislaamon ohitse. Aikataulumme ei sallinnut parempaa tutustumista tislaamoon. 

Edradourin tislaamoon ei tänä vuonna vieraat päässeet tutustumaan työvoimaongelmien takia. Kävimme kuitenkin sitäkin katsomassa ja piipahdimme Blair Atholin tislaamon vierailukeskuksessa.

Dalwhinnieltä olimme varanneet peruskierroksen. Tämä kierros oli hieman pettymys. Kierroksen pitäjä oli intialaissyntyinen ja informaatio oli hyvinkin yleisluontoinen. Mutta tästä saivat joukkomme kaksi "aloittelijaa" hyvän pohjan.

Kolmantena päivänä oli tarkoituksenamme oli käydä kierroksella Speyside Cooperagella, mutta kierrokset olisi pitänyt varata netistä aikaisemmin. Ne olivat täynnä! Sieppo Kimmo sai kuitenkin puhumalla meidät pariksi minuutiksi katsomaan työpajan puolelle.

Koska kierros tynnyrikorjaamossa ei onnistui tapoimme aikaa pyörähtämällä Dufftownin kautta Benriachin vierailukeskukseen.

Glen Moraylta olimme varanneet Heritage kierroksen. Tämä kierros oli hyvä! Kierroksella oli hyvin aikaa tutustua Glen Morayn prosessiin sekä tynnyrin vaikutukseen.

Matkan neljäntenä päivänä oli vuorossa Tamnavulinin tislaamo. Tämä tislaamohan ei normaalisti ota vieraita vastaan. Tamnavulin aloitti toimintansa 1966 ja lopetti 1995. Nykyisen toimintansa tislaamo aloitti 2007. Joten melko uusi tislaamo kyseessä. Tutustuimme tislaamon päällikön johdolla vanhaan vierailukeskukseen, joka oli vuoden 1995 jäljiltä. Kiersimme tislamoon ja varastolla nautimme suoraan tynnyristä 16 vuotta kypsynyttä Tamnavulinia. Tämä oli varsin herkkua! Saimme maistaa myös heidän new makea, oli kyllä varsin hedelmäinen ja maistuva! 

Tästä matka sitten jatkui Loch Nessin kautta Fort Williamiin.

Matkalla lentokentälle piipahdimme vielä Glengoynen tislaamon vierailukeskuksessa. Sitten muut lähtivät Suomeen ja Sieppo Kimmo jäi vielä viikoksi kiertelemään Skotlantia.

Kimmo kävi kierroksella Taliskerilla,

Ja Torabhaigilla.

Skotlannin matka ei pelkästään ollut viskitislaamoilla käyntiä vaan tutustuimme myöskin seuraaviin kohteisiin,

- Falkirk Wheel

- Antoniuksen valli

- Bannockburnin taistelu

- Stirlingin linna

- Ruthven Baracks

- Elginin katedraali

- Burgheadin kaivo

- Drumin linna

- Fort George

- Cullodenin taistelu

- Urguhartin linna

- Caledonian kanava

- Commando memorial

Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää, mutta parhaimman ruuan saimme Invernessissa teollisuusalueella Dankoolin grillivaunusta.

 

Matka onnistui loistavasti osallistujien mielestä ja eikun suunnittelemaan seuraavaa matkaa.....

 

Tunnelmapala vielä videon muodossa,

 

Kimmo

2024 huhtikuu klubi-ilta

Olipa mukava klubi-ilta eilen. Paikalla oli kuusi Sieppoa ja keskustelu soljui aiheesta toiseen. Toki pääasiana oli viski, kuten asiaan kuuluikin. 

Aloitin iltani nauttimalla Highland Park Highland Park 10yo 40% Viking Scars. Tämä viski ei aivan yllä aikaisempien HP viskien tasolle, mutta oikein hyvä "aloitus" viski. Tästä löytyy hieman savuisuutta, hunajan makeutta, vaniljaa sekä pippurisuutta. Lyhyehkö jälkimaku.

Seuraavana vuorossa Kilchoman PX Sherry cask matured 50%. Tämä makean savuinen tisle sopii minun makuuni, jälkimaku kestää ja muuntuu mielenkiintoisesti.

Viimeisenä Glenfarclas 105 Suomi pullote 60%. Tähän olikin mukava päättää tämä ilta. Itselläni ei tisleen alkoholipitoisuus nouse liian voimakkaasti esille. Maku on sitten mahtava ja täyteläinen, oikean ilotulitus suussa. Ostaisinko pullon, kyllä mutta Alko on tämänkin noteerannut 225€ arvoiseksi. Joten sen puoleen saa jäädä minulta sinne hyllylle.

Illan keskusteluissa nousi myös hyviä ajatuksia toteutettavaksi tälle vuodelle. Seuraava tapahtuma meillä onkin 27.4 perinteinen kota tasting, mistä itse valitettavasti joudun jäämään pois tänäkin vuonna. 

Kiitos illasta osallistujille.

Kimmo

 

2024 Vuosikokous

 

Vuosikokous pidettiin kuuden siepon voimin. Normaalisti kokous on pidetty helmikuun puolella, mutta nyt oli haastavaa löytää ajankohta, joka sopisi meidän aktiivisille jäsenille. Meillä on 26 jäsentä listoilla, näistä aktiivisesti osallistuu klubin toimintaan vajaa 10 sieppoa. Klubin WhatsApp ryhmässä meitä on 14 jäsentä ja siellä ilmoittelu tapahtumista on aktiivisinta. Jos olet klubin hiljaisia jäseniä ja haluat ryhmään, niin pistä viestiä viskisieppoklubi(at)gmail.com.

Olin hyvissä ajoin ravintola Domissa ja sieltä löytyi lasiin Ardbegin viime vuonna lanseerama Anthology sarjan ensimmäinen pullote Ardbeg Anthology 13 years - The Harpy's tale. Tässä sarjassa tulee Ardbegilta eri tynnyreissä viimeisteltyjä viskejä, tynnyreissä mitä tämä tislaamo ei ole aikaisemmin käyttänyt. Tämä 13 vuotias on kypsynyt Bourbon ja Sauternes tynnyreissä. Maku on kyllä selkeästi erilainen kuin mitä olen Ardbegissa tottunut, mutta hyvin mielyttävä. Mausta löytyy nahkaa, turvetta, jodia, eukalyptusta ollen yllättävän makea. Jälkimaku on viipyilevä ja tuo vielä uusia makuja tullessaan. Tuon voisi ostaa kotihyllyyn, mutta Alkon hinta 174€ on aikamoinen hidaste.

Itse kokouksessa oli hyvää keskustelua Klubista ja sen tulevaisuudesta. Tänä vuonna järjestetään perinteiset tapahtumat,

- 16.3 St Patrick's day

- 27.4 Kota tasting

- 20.7 Alamaan kisat

- 27.12 Pikkujoulut

Toki muitakin tapahtumia on tulossa.

Klubimestari vaihtui kuin Jukalla tuli 2 vuotta täyteen ja allekirjoittanut on uusi Klubimestari. Muut toimihenkilöt pysyivät samoina.

Kiitos ja kumarrus,

Kimmo

Tamnavulin tasting

 

Dom Mikkeli järjesti Tamnavulin V&V tastingin. V&V tarkoittaa viski&viini. Kerrankin itselle sattui aikataulut kohdalleen ja pystyin osallistumaan. Viskeistä tykkään tottakai ja viineistä, mutta ei ole koskaan tullut mieleen liittää niitä toisiinsa.

Juho Lokka luotsasi tilaisuuden lävitse hienosti ja ammatitaitoisesti. Häneltä tuli myös varmistus siitä että, pääsemme toukokuussa Tamnavulinin tislaamolle käymään reissullamme. Olen nimittäin järjestänyt muutaman työkaverin kanssa eläkkeelläjääntireissun Skotlantiin toukokuussa. Tästä ehkä tulee juttua reissun jälkeen.

Maisteltavana meillä oli Tamnavulin white wine cask edition kaverina Plan B Sauvignon Blanc, Tamnavulin red wine cask edition, German pinot noir red wine cask tämän kanssa Fernand Engel Pinot noir, Tamnavulin red wine cask edition, Spanish Grenache red wine cask yhdistettynä Raimat  Syrah ja viimeisenä parina Tamnavulin sherry cask edition kaverina Harvey solera sherry.

Olen aikaisemmin maistanut valkoviini tynnyrissä kypsytettyä viskiä, enkä ole siitä pitänyt. Mutta tämä Tamnavulin versio oli hieno ja maistuva. Kevyt, makea ja hedelmäinen joka suorastaan korostui valkoviinin jälkeen maisteltuna. Saksalainen puna viini versio oli hienoinen pettymys. Maku oli hieman tunkkainen ja pyöreä, siitä ei saanut oikein irti mitään. Tämän seurana ollut punaviini taas oli mukavan täyteläinen, mutta ei tämäkään apu auttanut viskiä maistumaan. Kun sitten taas Espanjalainen punaviini versio oli hyvä. Maku rakentui tasaisesti suussa jättäen hieman pippurimaisen jälkimaun. Ja viimeinen sherry versio olikin itselle tuttu. Oikein loistava viski.

Myös tarjoillut "tapakset", mitkä olivat ajatuksella tehdyt korostivat viskien ominaismakuja.

Äänestyksessä selvisi että, Espanjalainen punaviini viimeistelty maistui parhaiten osanottajille. Meitä oli kokoontunut 12 henkeä näitä maistelemaan. Oikein mukava ilta ja ajatuksia herättävä.

Kimmo

 

2024 UISGE

 

Torstai-Perjantai lakolla oli vaikutusta sekä minun tulemiseen että ulkomaalaisten tastingien pitäjiin. Olin aluperin suunnitellut olevani molemmat päivät messuilla, mutta hyvä kun pääsin edes lauantaille. Sieppoja lehati kolmen parvi lauantaina Vanhalle.

Tämä 12. Uisge on omalta kohdaltani yhdeksäs Uisge. Kahdessa ensimmäisessä sekä 2017 järjestetyssä en pystynyt olemaan mukana. Uisgen toteutuminen varmistui vasta joulukuussa, tämän kiireen takia oli mm. jäänyt painatukset pois maistelulaseista. Myös muutamat maahantuojat loistivat poissaolollaan, liekö kuulemani huhu, että eräs taho olisi halunnut boikotoida tätä tapahtumaa piti paikkaansa. Tiedä häntä.

Aloitimme messut klo 15:15 alkaneella Kilchoman tastingilla. Tastingin piti Brand Ambassador Emma McHarrie mukavasti kertomalla vapaasanaisesti viskin valmistamisesta Kilchomanilla, samaan aikaan pyöri video taustalla. Maisteltavana oli Machir Bay, Sanaig, 100% Islay 13th edition, PX Sherry Cask, Fino Sherry Cask ja Madeira Small Batch.

Paljon on Kilchoman muuttunut siitä kun kävin siellä 2012. Tuotantomäärä on kaksikertaistunut, rakennettu uutta. Kilchomanhan on meidän klubi viski, maistelimme aikoinaan heidän new makea ennekuin heillä oli viskiä tarjottavana. Saimme vielä Emmalta lupauksen säästää meille Kilchomanin 16-vuotiasta, kunhan pullo tulee seuraavan tastingin jälkeen saliin.

Sitten olikin vuorossa pääsali, mistä löytyikin mielenkiintoisia ja suunmukaisia makuja. Laskujeni mukaan tuli maisteltua 28 viskiä illan aikana.

Illan toinen tasting meidän osalta oli Alan Reidin vetämä Loch Lomond ja Glen Scotia tasting. Misteltavana oli Loch Lomondilta Inchmurrin 12yo, 18yo, Inchmoan 12yo, single cask 2011 ja Glen Scotialta Double cask, Campbeltown Harbour, 10yo, Crosshill.

Hyvin Alan luotsasi tilaisuuden lävitse. Hieman kyseenalaistimme Loch Lomondin Single Caskia.

Salissa saimme Emmalta hänen lupaamansa siivut Kilchomanin 16yo ja yllättäen Pikkulinnun standilta Glenfarclassin yli jääneen tasting sarjan.

Sarjassa olikin todellisia herkkuja, niinkuin tämä 35yo!

Messuilta poistuimme Pikkulinnun Ruttopuiston kautta majoitukseen. Pikkulinnussa vielä tälläinen herkku!

Ilta oli taas mukava, tuli maisteltua hyviä viskejä, käytyä hienoja keskusteluita, kaiken kaikkiaan loisto ilta!

Kimmo

2023 Pikkujoulut

Tänä vuonna ongelmaksi meinasi muodostua pikkujoulujen pitopaikka. Mutta senkin Niko sai hoidettua. Pitopaikaksi valikoitui Mikonkadun Rami, joka osoittautuikin loistopaikaksi. Tila olisi sallinut vielä enemmänkin osanottajia mukaan. Ruuat tulivat Ramilta, juomat hoidettiin itse.

 

Ruoka oli loistavaa ja ruuan yhteydessä nautimme Kilchoman Fino Sherry Cask Matured, Luostariviski Cask Strength sekä Jura 12yo.

Arpajaisissa oli sen verran kovat palkinnot, että kaikki arvat myytiin. 

Päävoitto meni Timolle, ja saimme siitä pienet siivut maistella!

Illan yhteydessä nousi keskusteluun mahdollinen Robert Burns 2024 sekä Uisge 2024.

Kiitos mukavasta illasta paikallaolijoille!

Kimmo