Mika, oliko sinulla mielessä kun viskiklubia perustit, että kävelisit keskellä märkää metsää Ilomantsissa viskin takia?
Eipä tuo mieleen tullut. Ja kun sosiaali- ja terveysministeriökin on sitä mieltä, että näissä väkevissä alkoholituotteissa on vain haittoja. Mutta niin me reippaillaan mukavassa porukassa keskellä metsää!
Tänä vuonna ei minulla ollut mahdollisuutta lähteä Lappiin vaeltamaan (ei lomapäiviä), niin aloin miettiä lyhyempää reissua. Mika oli Skotlannin reissulla ilmaissut halunsa lähteä maastoon, joten esitin asian hänelle ja siitä se sitten lähti. Houkuttelimme vanhalla teemalla "Ruskaa&Viskiä" Mikkelin Viskisieppoklubin jäseniä matkaan ja meitä oli sitten neljän hengen ryhmä lähdössä.
Kohteeksi tuli Ilomantsi. Ensinnäkin ajomatkaan ei mene pitkään. Ja toiseksi tiesin entuudestaan, että kohteessa olisi hienot maisemat ja lisäksi Ilomantsissa on sotahistoria hienosti otettu mukaan matkailuun.
Torstai aamuna 26.9.2024 Mika kurvasi autollaan pihalleni mukana Jukka ja Metu. Tästä se tämä reissu sitten alkaisi. Ajoimme kohti Ilomantsia pysähtyen Karvion kanavan Nesteelle kahville ja Joensuun ABC:lle lounaalle. Kiirehän meillä ei ollut. Olimme sopineet Ryynäsen Askon kanssa tulevamme Hermannin viinitilalle noin kahden maissa.
Yhdeltä olimme majoituksemme edessä ja saimme varusteemme mukavasti sisälle. Kävelymatkaa tästä ei ollut kuin 15 minuuttia Hermannin viinitilalle.
Hermannin
Viinitila on Suomen vanhin viinitila. Alan uranuurtajat Timo Kettunen,
Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat PeltoHermanni Oy:n 1989 ja
keskittyivät kotimaisen viinitila-ajatuksen eteenpäin viemiseen
seuraavien vuosien aikana. Alkoholilain muutos vuonna 1995 mahdollisti
marjaviinien valmistuksen ohella myös niiden myynnin. Hermannin
Viinitilan toiminta on laajentunut voimakkaasti viime vuosina.
Hermannin
ja Valamon luostarin yhdessä perustaman Valamon Viinihermannin kanssa
nämä viinitilat hallitsevat huomattavaa osaa Suomen
tilaviinimarkkinoista
Olimme sovittuun aikaan Hermannin viinitilalla ja Asko otti meidät vastaan. Aluksi hän kertoi viinitilan historiaa sekä heidän valikoimaansa. Saimme maistettavaksi Kajo lakkalikööriä. En ole makean alkoholin ystävä, mutta tämä maistui hyvinkin raikkaalle eikä äitelän makealle. Tätä voisi maistella enemmänkin.
Lähdimme kiertämään tuotantotiloihin, missä olikin saksaan menevä glögierä pullotuksessa. Asko antoi meille maistiaiset savuisesta, noin seitsemän vuoden ikäisestä tisleestä suoraan tynnyristä.
Olipa se suunmukaista! Hermannilla tehty kierros oli mahtava. Asko osasi kertoa asioista mukavalla pohjoiskarjalaisella murteella varsin lennokkaasti. Aika meni sukkelaan. Saimme myös tietää, että hän pitää illalla tietovisaa Ilomantsin ainoassa pubissa. Sieltähän sitten illalla itsemme löydettiin. Tietomme ei aivan kärkisijoille mahdollistanut, mutta ilta meni mukavasti.
Olimme suunnitelleet sääennustetta katsoen reissumme siten, että lauantaina käymme kävelemässä varsinaisen "vaelluksen" ja perjantaina käymme autolla tutustumassa lähikohteisiin.
Ajoimme noin 40 kilometrin päähän Hattuvaaraan, missä löytyy taistelijan taival. Taistelijan taival on n. 1,5 km:n pituinen polku missä on 13 selostustaulua kertomassa 1./HRR taistelusta 30.7.1944. Hiljaiseksi veti!
Hattuvaarasta ajoimme Möhkön ruukkikylään.Suomen itäisin kylä Möhkö sijaitsee Koitajoen kainalossa Ilomantsissa. Koko kylä muotoutui aikoinaan Suomen suurimpiin kuuluneen järvimalmiruukin ympärille.
Möhkön ainutlaatuisesta kulttuuriympäristöstä löytyy rakennuksia, teollisuushistoriallisia jäänteitä, muistoja sotahistoriasta, sotatulokaskasveja ja kaunista luontoa. Ruukin näyttelyt sijaitsevat päärakennuksessa Pytingissä ja ruukinaikaisessa kaupparakennuksessa Ambarissa.
Ruukilla on myös Museoviraston restauroima ainutlaatuinen kanavajärjestelmä ja vanhassa asuntoproomussa Mantassa palvelee savottakahvila Möhkön Manta. Koitajoen kuohujen rannalla sijaitsee ruukin vanha paja, jossa järjestetään kesäisin taontanäytöksiä. Laajalla ruukin alueella kiertelee Lemmenpolku, joka johdattaa kulkijan Lotinankoskelle ja Möhkön Arboretumiin.
Maaselän kannakselta alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys pysähtyi Ilomantsin Öykkösenvaaraan heinäkuun lopulla 1944. Suomalaisten voittoon päättyneen jatkosodan viimeisen suurtaistelun jälkeen rintamalinja oli aselevon alkaessa useita kilometrejä nykyisen rajan itäpuolella.Lauantai aamuksi olimme tilanneet taksin viemään meidän Petkeljärven kansallispuistoon Petraniemeen.
Jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten Ilomantsin alueelle muodostui lyhytaikainen vetäytyvän jään patoama jääjärvi. Tämä Ilomantsin jääjärvi peitti myös nykyisen Petkeljärven alueen. Mannerjään sulettua jääjärvi purkautui ja alueen nykyiset järvet muodostuivat.
Lähdimme kävelemään Taitajan taivalta pitkin. Polku meni hienossa kangasmaastossa noudatellen harjujonoa.
Säätiedotuksen mukaisesti kymmenen maissa alkoi satamaan. Onneksi sade ei kestänyt pitkään.
Mutta vaikka satoi, niin maisemat olivat upeammat kuin olin ajatellut. Sielu lepäsi näissä pohjoiskarjalaisissa maisemissa. Keuhkot ahmivat raikasta ja puhdasta ilmaa. Ah! Kyllä on mukavaa!
Meillä oli mukana pieni pullo kirkkoviinitynnyrissä kypsytettyä noin seitsemänvuotiasta viskiä (64,7%). Miten se onkin, että tallaisissa maisemissa aistit herkistyy ja tisle oli aivan mahtavaa!
Taitajan taipaleella on laavuja sopivin välimatkoin, Keltasilmä, Tetrijärvi ja Hiisilampi. Hiislammen laavulta olisi taival vielä jatkunut, mutta me käännyimme kohti Ilomantsia.
Kilometrejä tuli 24,4 ja aikaa meillä meni kaikkiaan reilu yhdeksän tuntia. Vajaa kuusi tuntia olimme liikkeellä.
Sunnuntaina ajoimme takaisin kotiin pysähtyen Valamossa sekä Varkaudessa.
Reissu oli mahtava! Kiitos mukana olleille!
Kimmo